Satakunnan arkkitehtuurikartasto -projekti

Tilannepäivitystä

2011-02-28T03:09:00.000-08:00

Satakunnan arkkitehtuurikartaston blogissa on havaittu ongelmia InternetExplorer-selainta käytettäessä. Ongelmia on yritetty nyt ratkoa, mutta ongelma taitaa olla blogin palveluntarjoajan päässä. Parhaiten blogi avautuu edelleen esim. Firefox-selaimella. Pahoittelen asiaa ja yritäns saada sen korjattua.

Jos olet tarkastellut blogia aikaisemmin IE-selaimella, suosittelen perehtymään kirjoituksiin uudestaan, sillä osa blogin kirjoituksista on saattanut jäädä näkemättä. Kirjoituksia saa erittäin mielellään myös edelleen kommentoida, joko kommentointi-toiminnolla tai suoraan sähköpostiini vikemp@utu.fi

Satakunnan arkkitehtuurikartasto -projekti on vuoden 2011 alusta alkaen siirtynyt Suomen Arkkitehtiliiton paikallisjaoston Satakunnan arkkitehdit SataSAFA:n hallinnoimaksi. Satakuntaliitto on myöntänyt projektille maakunnan kehittämisrahaa. Projektia tukee myös Satakunnan taidetoimikunta.

Arkkitehtuurikartasto on valmisteilla. Projekti esittelee satakuntalaista arkkitehtuuria ja kannustaa keskustelemaan sen merkityksistä. Keskustelun jatkamiseksi ja ylläpitämiseksi projekti tuottaa Arkkitehtuuripelisalkun satakuntalaisesta arkkitehtuurista. Suunniteltu julkaisu ajoittuisi vuoden 2012 alkuun.

Kysymyksiin vastaan mielelläni!

terveisin projektin tekijä Vuokko

Euran esihistoriaan ja modernismia

2010-11-16T01:24:00.000-08:00

Euran kunta on erittäin mielenkiintoinen ja onnistunut sekoitus esihistoriaa ja modernismia. Euran rakennuskannassa ovat samaan aikaan läsnä esimerkiksi taiteilija Jalmari Karhulan kansallisromantisoitu jugend sekä modernisnin etunenässä kulkeneet kansallinen merkkiteos, Alvar Aallon Terassitalo ja Jokisauna Kauttualla.

Kiukaisten kunnan liityttyä Euraan vuoden 2009 alusta kunnan asukasmäärä on lähes 13 000, josta 7000 asuu kuntakeskuksessa. Euralla on vahvat historialliset perinteet, jotka liittyvät niin esihistoriaan kuin teollistuva yhteiskunnan vaiheisiin.

Euran kirkko sijaitsee Sorkkisten kylän raitilla, hautausmaan ympäröimänä. Josef Stenbäckin 1898 suunnittelema kirkko edustaa kertaustyylejä, gotiikkaa. Sen rakennusaineita ovat punagraniitti ja punatiili. Korjauksen vuonna 1920 suunnitteli myöskin arvostettu arkkitehti Erkki Huttunen ja julkisivukorjauksen vuosina 2000-2001 arkkitehdit Ola Laiho ja Markku Hyvönen Arkkitehtitoimisto Laiho-Pulkkinen-Rauniosta.

Euran nuorisoseuran Pirtti edustaa kansallisesti maamme seurojentalojen parhaimmistoa. Taiteilija Jalmari Karhula Euran Pirtti vuodelta 1909 edustaa jugendia Taiteilija Jalmari Karhulan suunnittelemassa jugendtyylisessä suuressa puurakennuksessa on Karhulan arkkitehtuurille tyypillinen massiivinen katto-osa ja moniruutuiset ikkunat. Rakennuksen sisätiloissa on juhlasali ja näyttämö, ravintola, näyttelytila, lukusali ja kokoontumishuoneita. Pirttiä voi pitää Karhulan kokonaistaideteoksena, sillä hänen käsialaansa ovat rakennuksen kaikki yksityiskohdat. Euran pirtti liittyy kiinteästi Euran historialliseen kyläkuvaan ja identiteettiin. Rakennus on peruskorjattu 1980-luvun alussa.

Euran Pirtti; taiteilija Jalmari Karhula 1909

Euran pirtti on massiivinen rakennus

Moniruutuiset ikkunat ja niiden leikkisä sijoittaminen tekevät Pirtistä omaleimaisen ja Karhulan kädenjäjestä tunnistettavan.

Esimerkin rakennusten uudesta käyttötarkoituksesta tarjoaa Isovahen tilan (1912) Jalmari Karhulan käsialaa oleva kivinavetta vuodelta 1920. Nykyään navetassa toimii Esihistorian opastuskeskus Naurava lohikäärme. Opastuskeskuksessa on esillä Euran poikkeuksellisen edustaviin esihistoriallisiin muinaislöytöihin liittyvä näyttely. Kivinavetasta ei valitettavasti ole kuvaa.

Sen sijaan kuva löytyy vielä yhdestä Jalmari Karhulan suunnittelemasta rakennuksesta, joka elävöittää kylänraittia hieman pidemmällä. Kyseessä on Karhulan suunnittelema jyrkkäkattoinen viljavarasto hänen kotitilansa läheisyydessä. Arkinenkin asia voi olla kiinnostava ja kaunis!

Toinen Euran rakennusperinnön erikoisuus on Kauttuan ruukinpuiston alueen moniilmeinen, säilynyt ja ennenkaikkea elävä rakennuskanta. Kauttualla sijainnut Ruukki on yksi kolmesta Satakunnassa toimineesta ruukista, Porin Noormarkun ja Ulvilan Leineperin lisäksi.

Terassitalo; 1939 Alvar Aalto

Terassitaloa

Kauttuan ruukin miljöötä

Nykyään Kauttualla toimiva Paperitehdas

Aino ja Alvar Aallon Jokisauna 1946

Jokisaunan alakerrassa sijaitsevat alkuperäiset saunatilat, yläkerrassa pukuhuoneet ja kahviotilat. Nykyisin rakennuksessa toimii Desingnpesula.

Myös Euran keskustassa modernismi näkyy toisinaan huikeissa mittasuhteissa.

Eura hyödyntää funktionalismin kärkirakennuksia myös nykyisessä keskustarakentamisessa. Euran kunnan verkkosivuilla kehotetaan: "Tule rakentamaan tulevaisuutta - uutta aaltoa Euraan". Ilmoituksessa on kyse Euran vuonna 2007 vahvistetusta asemakaavamuutoksesta, jolla Satakunnankadulle on osoitettu uusia tontteja uusille kiinnostavalta kuulostaville rakennuksille. "Kaava-alueen keskeisen kadun, Satakunnankadun varteen on kaavoitettu terassitaloja, viisi poikkeuksellisen mielenkiintoista asuin-liiketalotonttia."
Lisätietoja Euran suunnitelmista kunnan kotisivuilta.

Euran uusimpiin maamerkkeihin kuuluu Biolanin uusi kokeileva konttori ja edustusrakennus. Sen erikoisuuksiin kuuluvat olkikatto, lasipyramidi sekä ekologiset materiaalit.

Sorkkisten raitin varrella sijainnut tyypillinen 1960-luvun kunnantalo koki mittava muutoskorjauksen ja laajennuksen 2000-luvun alussa. Suunnittelijana toimi Euran kunnan tekninen johtaja rakennusarkkitehti Aarno Oksanen. Alkuperäinen MKR:n peruskunnantalo tyyppien mukaan toteutettu kunnantalo säilyi entisellään, mutta sen sisäänkäyntiin ja toiminnallisuuteen saatiin muutoksena huomattavia etuja.

Euran kunnantalo 1963 – 64 arkkitehti Juhani Nylund, Korjaus RA Aarno Oksanen.

Huittisten kaupunki sisältää monen ajan ulottuvuuden

2010-11-09T05:17:00.000-08:00

Huittisten myöhäiskeskiaikainen kivikirkko ympäristöineen edustaa entisen suurpitäjän historiallista keskustaa. Merkittävien valtateiden risteykseen syntynyt kivikirkon ympäristö rakennuksineen on määritelty valtakunnallisesti merkittäväksi rakennetuksi kulttuuriympäristöksi.

Huittisten keskiaikainen kivikirkko 1500-luvulta; muutos 1793, laajennus 1860, restaurointi 1958-59 Olli Kestilä, säilynyt kalkkimaalauksia 1500-luvulta

Suorakaiteen muotoiseen harmaakivikirkkoon liittyy uudempi, kahdessa osassa rakennettu mansardikattoinen poikkilaiva sekä korkea länsitorni. Kirkkosalin päätilan muodostaa 1700-luvun lopun ja 1860-luvun pohjois-eteläsuuntainen laajennusosa, keskiaikainen osa kirkkoa toimii 1950-luvun lopun restauroinnin jälkeen omana kappelimaisena tilanaan.

Porttiholvein varustetun kiviaidan ympäröimässä tunnelmallisessa kirkkotarhassa on säilynyt paljon merkittäviä vanhoja hautamuistomerkkejä.

Kirkonmäen kulttuurimaisemaan kuuluu harmaakivinen viljamakasiini, nykyinen Huittisten museo.

Harmaakivinen pitäjänmakasiinin seinäpintaa; 1902 C.A. Brander

Lauttakylän rakennuskanta Huittisten keskustassa on säilynyt kokonaisuutena vakuuttavana esimerkkinä 1930-40-50-luvun liikerakennus-funkiksesta. Rakennukset ovat muutamaa uudempaa täydennysrakennuskohdetta lukuunottamatta säilyneet keskuskadulla ja näin näkymä on säilynyt monin paikoin arvokkaan yhtenäisenä.

Funkista jatkamaan on rakennettu seuraavan sukupolven rakennuksia niin, että ne jatkavat tyylillisesti vanhojen liikerakennusten ilmettä.

Tallaisia uudempia rakennuksia ovat Lauttakyläntien risteyksessä ns. toinen säästöpankki 1960-luvulta. rakennuksen arkkitehtinä on toiminut Eino Tuompo.

Toinen säästöpankki, arkkitehti Eino Tuompo 1960-luku

Toisen säästöpankin seinässä on vielä viitteitä rakennuksen alkuperäisestä mahtavuudesta. Taustalla toisen uudemman rakennuksen, osuuspankin alkuperäiset arkkitehtoniset ominaispiirteensä säilyttänyt, 1960-70-luvun tyypillinen liike- ja toimistorakennus. Osuuspankin talon suunnittelija on arkkitehti Pekka Hakaniemi 1967.

Vanhempia funkisrakennuksia edustaa kiinnostava Valtakulman pitkä rakennus, joka on muotoiltu kaarevaksi kadun suuntaisesti. Rakennuksen taakse on kytketty SOK:n varasto vuodelta 1949.

Valtakulma 1951

Lataman talo 1930-luvulta on säilyttänyt tyypilliset mittasuhteensa. Taustalla näkyy ilmeisesti Jaakko Tähtisen suunnittelema pankkirakennus (SYP).

Lataman talo 1930-luvulta

Kauko Karin 1941 suunnittelema keltainen liikerakennus Risto Rytin kadun toisessa päässä on säilyttänyt hyvin alkuperäiset ominaispiirteensä. Tunnistettavaa funktionalismia edustava rakennus on tärkeä osa saman aikakauden liikerakennusten ryhmää sekä sillan ympäristön rakennuskantaa.Alunpitäen Savilinnaksi kutsuttuun taloon tuli kolme myymälää ja elokuvateatteri alakertaan, ravintola ja seitsemänhuoneinen matkustajakoti yläkertaan. Nykyisin Savilinnassa on liike- ja asuintiloja.

Näkymää Risto Rytin kadun suuntaisesti keskustaan päin.

Huittisten kaupungintalovalmistui vuonna 1982. Sen on suunnitellut arkkitehtitoimisto S.Juola & Co Ky.Ruskeatiilinen rakennus on sisäpihalta avoimeksi jäävä neliön mallinen rakennus. Sekä kaakkoiskulmalla että lounaissivulla on lasikäytävällä runkoon kytketyt tiiliset siivekkeet. Ikkunat ovat yksinkertaiset, vaakapuulla alaosasta tuuletusikkunaan jaetut. Sisäänkäyntien yllä on neliskanttisten pylväiden kannattelemat, rungon muodostamat katokset sekä kaakkois- että luoteissivuilla. Rakennus on säilynyt autenttisena sekä ulko- että sisätiloiltaan.

Kaupungintalon sisäpihaa

Uusinta arkkitehtuuria Huittisissa edustaa arkkitehti Maija-Riitta Norrin kaksi rakennusryhmää Punkalaitumenjoen rannalla.Huittisten kaupungin pääkirjasto on valmistunut vuosina 1999—2001. Pääkirjasto toteutettiin kutsukilpailuna. Toinen norrin samaan miljööseen suunnittelema kohde on Palvelukoti Kaariranta vuodelta 1995—97. Kaariranta sisältää 35 palveluasuntoa.

Näkymä joen yli Norrin suunnittelemiin kohteisiin. Vasemmalla Kaarirannan rakennuksia, oikealla kirjasto.

Huittisten pääkirjasto; arkkitehti Maija-Riitta Norri 2001.

Kirjaston etukatosta

Norrin suunnittelema Kaariranta syysasussaan. Taustalla näkyy joen ylitse kirkon torni.

Eurajoki - uutta ja vanhaa

2010-10-27T05:02:00.000-07:00

Eurajoki on samalla sekoitus vanhaa rakennuskantaa ja uutta teollisuutta. Kylänraitti myötäilee idyllistä mutkittelevaa jokea, jonka ympärille tämä kunta on muodostunut.

Eurajoen ylittävä silta ja näkymä sillan yli.

Mahtipontisen kunnantalon vieressä sijaitseva uusi päiväkotirakennus on turkulaisen Vahtera Arkkitehdit -toimiston käsialaa. Päiväkoti Majakkana tunnetun rakennuksen korkein osa kytkeytyy Eurajoella ehkä lähiten Olkiluodon ydinvoiman "high-teknologismiin".


Eurajoen uusi päiväkoti; Vahtera Arkkitehdit 2009

Kunnantalon suunnittelijaksi valittiin arkkitehtikilpailun pohjalta raumalainen rakennusarkkitehti Erkka Ruusunen. Mahtipontisen kunnantalo on valmistunut rinteeseen, hieman syrjään kylän raitilta vuonna 1989.

Taidetta

Uusi omakotitalo kylänraitilla

Eurajoen puinen ristikirkko sijaitsee keskeisellä paikalla, ja sen ympäristö onkin kokenut suuria muutoksia lyhyessä aikaa. Kirkko on kuitenkin säilynyt monista korjauksista huolimatta, mutta hieman yksinäisenä paikallaan, hautausmaan ympäröimänä. Tyyliltään se on 1800-luvun alun uusklassistinen.

Eurajoen kirkko; 1803 turkulainen Mikael Hartlin.

Eurajoki elää rakentamisen aikaa, sillä Olkiluodon työmaalle tuleville työnteijöille tarvitaan asuntoja

Puhelinyhtiön rakennus on korjattu kauniisti

Lavilan tilan viljamakasiini on P.J. Gylichin käsialaa 1830-luvulta. Se on vaikuttava ilmestys kylänraitilla. Lavilan tilan vaiheet liittyvät läheisesti Vuojoen kartanoon vuoteen 1921, jolloin Lavilasta muodostettiin itsenäinen maatila. Vuojoen kartanoon kuuluessaan, Pehr Gylich suunnitteli Lavian harvinaisen edustavan empiretyylisen viljavaraston 1830-luvulla.

Lavilan tilan viljamakasiini P. J Gylich 1830-luku

Lavilan tilan päärakennus toimii nykyään Kristillisenä opistona.

Irjanteen osuusmeijerin päärakennus on vuodelta 1925 ja se on remontoitu ainakin ulkopuolelta kauniiksi.

Irjanteen osuusmeijerin päärakennus; 1925

Merelliset Luvia ja Merikarvia

2010-10-21T06:03:00.000-07:00

Luvian kunta merellisessä Satakunnassa on vuosisatoja vanha laivanrakennuspaikkakuntakunta, jolle ominaisia elinkeinoja, kulkemisen mahdollisuuksia ja vapaa-ajan viettoa meri on aina hallinnut.

Luvian kirkonkylä on maisemaltaan, rakenteeltaan ja rakennuskannaltaan edustava rannikon kirkonkylä. Luvian rantamaisema jatkaa Rauman, Eurajoen ja Porin ranta-alueiden merellistä Satakunnan rannikkoseudun maisema-aluetta. Pohjoisessa siihen liittyy edelleen Merikarvia.

Luvian kylänraitti Kirkkotie mutkittelee entistä merenrantaa pitkin. Luvianlahti oli vielä 1500- ja osin 1600-luvulla purjehduskelpoinen merenlahti, joka maankohoamisen myötä madaltui ensin kosteaksi niittyalueeksi. Nykyisin viljelypeltona olevan Luvianlahden kuivaamista suunniteltiin jo 1870-luvulla, mutta varsinainen peruskuivatus tehtiin vuoteen 1954 mennessä.

Kylänraitin koulukeskus toimii ajallisesti kerrostuneessa rakennuskokonaisuudessa.

Taaempana uudempia koulurakenuksia

Siunauskappeli hautausmaalla on rakennettu vanhan, puretun kirkon hirsistä vuonna 1911. Se sijaitsee vanhalla kirkon paikalla.

Vuonna 1800 kuolleen kenraali Jacob Carl Gripenbergin hautakammio hautausmaalla.

Hautakammiota kunnostettiin Museoviraston tuella vuonna 1997.

Kylänraitti on monikerroksellinen ja kiinnostava. pienet yksityiskohdat, kuten kauniit ja omaleimaiset linja-autopysäkit antavat viimeistellyn ja hoidetun kuvan.

Vanhojen kantatilojen piharakennukset kuuluvat kylänraitille. Niiden säilymisen edellytykset eivät ole enää itsestäänselvästi olemassa, sillä niiden alkuperäinen käyttötarkoitus on monesti loppunut. Luvialla keskustan raitilla olevat piharakennukset elävöittävät maisemaa kauniisti.

Uusi kirjasto korostaa Luvian merellisyyttä. Rakennusarkkitehti Juhani Puukka, Suunnittelutoimisto Insar Oy, 2009.

Uusinta rakennuskantaa edustaa myös keskustaan istutettu päivittäistavarakauppa. Rakennuksen on suunnitellut
Arkkitehti Oy Nordman, Kaj Nordman

Luvian keskustan rakennuskantaa, taustalla kirkon torni.

Rakennushistoriallisesti arvokas Tasalan seuraintalo sijaitsee pienellä kunpareella Luvian keskustassa.
Arkkitehti Antero Pernajan suunnittelema seuraintalo on säilyttänyt 1920-luvun ulkoasunsa. Lisäksi rakennus on aatehistoriallisesti merkittävä, sillä se liittyy 1800-luvun lopun ja 1900-luvun alkupuolen aatevirtauksiin kuten nuorisoseura- ja suojeluskunta-aatteisiin.

Klassistisen ulkokuoren esimerkillisesti säilyttänyt seuraintalo Tasala on suojeltu osayleiskaavalla. Arkkitehti Antero Pernaja 1928

Luvian nykyinen kirkko rakennettiin vuosina 1908-1910 arkkitehti Josef Stenbäckin suunnittelemana. Malliltaan kirkko on tornillinen ristikirkko. Rakennusmateriaalina on käytetty paikallista punertavaa hiekkakiveä, joka on lohkottu karkeiksi kvaadereiksi ns. squared rubble -menetelmällä. Julkisivujen käsittelyssä ja yksityiskohdissa on havaittavissa kansallisromanttisia piirteitä. Kirkkosalia kattaa teräsbetoniholvi. S Kyläraitin puolella kirkkomaata rajaa kivimuuri, jossa on vielä renkaat hevosten kytkemiseksi.

1900-luvun alun kansallisromanttinen kivikirkko on osa valtakunnallisesti merkittävää rakennettua ympäristöä.

Luvian rikkonaisessa, useista saarista ja luodoista muodostuvassa ulko- ja sisäsaaristossa on säilynyt arvokkaita kalastuselinkeinoon liittyviä entisiä kalastustiloja ja kalastajakulttuurista kertovaa rakennuskantaa, vaikka ympäristö ja elinkeinot ovatkin muuttuneet.

Yksittäisten kalastustilojen ja -torppien lisäksi saaristossa on myöhempää huvila-asutusta. Alkuperäisten kalastajatilojen sijoittelu poikkeaa myöhemmästä rakentamisesta. Kalastajatilat ovat sijoittuneet selkeästi erilleen, usein omille saarilleen ja rakennuspaikaksi on valikoitunut saaren suojaisa paikka. Osa tiloista ja saarista on muuttunut 1900-luvun loppupuolella vapaa-ajan asunnoiksi ja kesämökkitonteiksi.

Porin pohjoispuolella Merikarvialla elämisen ehdot on myöskin sanellut meri. Myös Merikarvia tuli tunnetuksi veneen ja laivanrakennuksesta pitäjän rajojen ulkopuolellakin. Terva ja myöhemmin puutavara kulki meritse talonpoikaisella purjehdustaidolla.

Marikarvian kirkko on suomen suurimpia puukirkkoja. Johan Nordstrand 1897-99.

Kirkon pohjalaistyylisen tapuli Juha Köykkä

Merikarvian uusi kirjasto onarkkitehti Lauri Soraisen suunnittelema

Kirjastoa valaiseva kattoikkuna.

Kunnanvirasto 1984 arkkitehti Lauri Sorainen.

Kunnantalon seinässä on kunnan menneisyydestä ja identiteetistä muistuttavaa taidetta.

Kunnantalon lasiosa on valoisa.

Kunnantalon sisustassa on viitteitä muunmuassa rannikon rakennusperinteeseen.

Laivanvarustus ja sahateollisuus kokivat 1840-luvulla voimakkaan nousukauden, alkoi runsas puutavaran vienti. Merikarvialla perustettiin sahoja. Erityisesti Merikarviajoen varrella sijaitsevan Lankosken kylän rakennuskanta viestii 1800-luvun puolivälissä alkaneen teollistumisen ja puutavarakaupan tuomasta vauraudesta. Antti Ahlström aloitti myöhemmin laajaksi kasvaneen teollisuustoiminnan Lankoskelta. Ahlströmiin liittyvä Isotalo on suojeltu rakennussuojelulailla.

Köörtilä on yksi Satakunnan sahatoiminnalla, laivanrakennuksella ja purjehduksella vaurastuneista rantakylistä. Kylän kulttuurihistoriallinen merkitys perustuu tiheään kylärakenteeseen, kyläkeskustan talonpoikaistaloihin ja Katavakaupungin pienasutukseen, joissa kuvastuu kylän sosiaalinen hierarkia. Kylästä meren rantaan johtavan tien äärellä on mäkitupalaisten ja torpparien asuttama Katavakaupunki, jonka rakennuskanta on hyvin pienimuotoista. Tie päättyy kylän yhteiseen kalasatamaan, Kiffeliin.

Rantaan johtavan tien varrella yksi koristeellisimmista rakennuksista, entinen apteekin talo.

Ranvintola rantahuone kalasatamassa, saneeraus ravintolaksi Rakennustoimisto Heikki Hakosalo Oy

Kiffelin ranta-rakennus kylätien varrella.

Luonnonläheinen Siikainen

2010-10-14T00:57:00.000-07:00

Siikainen on pinta-alaltaan Satakunnan suurimpia kuntia. Kunnan alueelle on tyypillistä karu ja kivinen luonnonympäristö. Viljelysmaita on melko vähän. Asutus on sijoittunut hajalleen järvien ja jokien läheisyyteen syntyneisiin kyliin. Tästä menneisyydestä johtuen Siikainen on nykyään leikkisästi Suomen haja-asutetuin kunta, sillä vain karkeasti 30% sen asukkaista asuu taajamassa. Siikainen mainostaakin itseään 55:llä järvellä, Suomen suurimmilla yhtenäisillä suoalueilla ja hiljaisuudella - "luontoa käydä edellä". Siikaisissa asutus keskittyy pääosin kyliin, mutta kylät sijaitsevat jopa tunnusomaisen hajallaan toisistaan. Tällaisen väljän ja suuri pinta-alaisen kunnan kohdalla yhdyskuntarakenteen tiivistäminen ei voi olla ainoa tavoitte, vaan on pystyttävä kehittämään ennemminkin palveluiden tuottamista juuri näillä kaikille hajallaan sijaitseville kyläasujille.

Siikaislainen rakentamisen perinne yhdistetään ns. siikaislaiseen kuistiin, joita Siikaisissa löytyy enää seitsemän. Kun puutavaran kysyntä oli kasvanut 1860- ja 1870-luvulla höyrysahojen yleistyessä, metsäkauppojen tuoma varallisuus näkyi tilojen asuinrakennusten koristelussa, erityisesti näyttävistä lasikuisteista tuli varallisuuden näyteikkunoita. Siikaisten alueen etuna ovatkin olleet suuret metsävarat ja hyvät uittomahdollisuudet lähiseudun sahoille.Kuistit ja niiden koristelu olivat usein kiertävien rakentajien töitä, jotka olivat saaneet oppinsa laivanrakentamisessa. Koristeaiheita lainattiin kirkkojen saarnastuoleista ja huonekaluista.

Yksityiskohta kirkon viereisestä ns. kuistikoulusta. Antti Ahlströmin lahjoitusvaroin
rakennettu kansakoulu avattiin vuonna 1876.

Ns. kuistikoulu.

Siikaisten kirkko on sovinnaista kertaustyyliä ja sen on piirtänyt K.A.Reinius 1889. Kirkko toistaa siikaislaisille kuisteille tyypillistä koristeellisuutta. Länsitornillisen ristikirkon runkohuoneesta lähtevät myös lyhyet ristivarret. Kirkko on Siikaisissa hallitsevalla paikalla ja näkyy maisemassa joka suuntaan.

Siikaisten kirkko; K.A.Reinius 1889

Kirkon maisemassa, portin vieressä on ilmeisesti kirkon ikäinen koristeellinen ruumishuone.

Laitumen takana näkyy kirkon torni. Oikealla Heikkilän tilan piharakennuksia kylänraitilla aivan kuntakeskuksen tuntumassa. Heikkilän tila on yksi Siikaisten 5:stä kantatilasta.

Kotirannan talossa toimiva kähikauppa.

Pomarkussa muistojen arvostus on valttikortti

2010-09-23T05:14:00.000-07:00

Pomarkun kirkonkylää hallitsee yhtenä Satakunnan mitassa parhaiten säilyneenä perinteisen kylänraitin tunnelma. Säilyneen kylänraitin arvokkuus ja harmonia eivät ole vain "museoituja ja jähmeitä" fragmentteja menneestä ajasta, vaan kylä on elävä ja toimiva edelleen. Lapset pyöräilevät kävelysiltaa pitkin koulusta kotiin ja autot mutkittelevat kapealla kylänraitilla - tosin sillan kohdalla toisen vastaanajajan täytyy väistää.

Isojärveen laskevan Pomarkunjoen ylittävä kolmikaarinen kivisilta (1907) on kunnan maamerkki ja olennainen osa kylänraittia. Myös viereinen kävelysilta on kovassa käytössä.

Pomarkussa on säilytetyn vanhaa kylänraitin arvosta ollaan paikkakunnalla tietoisia. Tällaisen tunnistettavan ja paljon käytetyn maisemakuvan säilminen on hyvin vahvasti osa pomarkkulaista identiteettiä. Siltaa ja sen ympäröivää maisemaa pidetään kauniina ja arvokkaana. Se on ylpeys.

Vanhan rakennuskannan säilyttämisen merkityksen ymmärtäminen näkyy Pomarkun maisemassa pitkältä aikaväliltä. Mäelle rakennetut kirkot kuvaavat Pomarkun elämää kahdessa eri aikatasossa samanaikaisesti. Kun uusi kirkko vuonna rakennettiin, ei vanhaa ollut purettu.

Edessä uusi kivinen pitkäkirkko Ilmari Launis 1914-21 ja takanahäämöttää vieressä sijaitseva vanha puukirkko 1802-1803.

Vierekkäin seisovien kirkkojen sisäänkäynnit luovat hauskan kontrastin toisilleen. Uuden kirkon sisäänkäynti.

Vanhan puukirkon kiviaskelmat.

Kirkon lähistöllä uudempaa rakennuskantaa edustaa Pomarkun kunnantalo vuodelta 1980. Rakennus on arkkitehti Lauri Soraisen suunnittelema. Saman arkkitehdin suunnittelema on myös vuoden 1981 matala paloasema ja se liittyy samaan pomarkkulaisten palvelurakennusten sarjaan kuin nakutettu.

Pomarkun kunnantalo Lauri Sorainen 1980.

Paloasema kunnantalon vieressä Lauri Sorainen 1981.

Myös Osuuspankkirakennus kylänraitilla vuodelta 1983 on Lauri Soraisen suunnittelema lähellä kivisiltaa.

Pomarkun kirkonkylän ympäristössä on myös jonkin verran rivitaloja, kuten tavallisestikin keskisuurien kuntien keskustan ja palveluiden läheisyydessä nykyään. Kuvassa näkymää joen vastakkaiselta puolelta. Joen takana näkyvät molempien kirkkojen huiput Postinrannan rivitaloalueen takana. Pienellä paikkakunnalla on helppo asua väljästi ja perinteistä avaraa viljelymaisemaa näkyy myös kunnan keskustan tuntumassa.

Harvinaisuudet satakuntalaisittain: Karvia ja Honkajoki Suomenselän kulttuurimaisemassa

2010-09-20T05:04:00.000-07:00

Karvian ja Honkajoen kunnat muodostavat aivan pohjoisimmassa Satakunnassa ominaispiirteiltään tunnistettavan alueen. Ainoina Satakunnan kuntina (Jämijärven pohjoisimman kaistaleen lisäksi) Karvia ja viereinen Honkajoki kuuluvat tyypilliseen Suomenselän maisemamaakuntaan. Kuntien luonnonmaisemaa leimaa voimakkaasti Pohjankankaan harjulaakso, joka mutkittelee kuntien läpi, luoden ominaiset edellytykset ja resurssit myös kuntien rakentamisen perinteelle. Kuntien sijainti yhden keskiajan pääkulkureiteistä, Kyröskankaan-Pohjankankaantien varrella on tuonut kuntien alueelle vaikutteita kaikilta ympäröiviltä seuduilta, muualta Satakunnasta sekä vieressä avautuvalta Pohjanmaalta.

Karviassa perinteinen asutus on muodostunut Karvianjoen varteen, talot ylemmäksi hyvälle hiekkaharjulle, josta pellot ovat laskeneet kohti jokivesistöä sekä alueelle tyypillistä maisemaa muodostavien Kirkkojärveä ja Karvianjärveä.

Karvian kirkon tapulin portailla

Tapulissa ja kirkossa on paanukatto.

Karvian kirkko; Salomon Köykkä 1789-98. Pohjalaistyylinen punakeltainen tapuli S. Juvell 1806.

Karviassa maatalous on vahvassa asemassa. Vanhat tilakeskukset ovat säilyneet varsin usein alkuperäisessä käyttötarkoituksessaan. Vaikka tilakokoja on huimasti kasvatettu ja moni on luopunut maaseutuelinkeinosta, on Karviassa yllättävän vähän aivan täysin autioituneita rakennuksia, joista asukkaat olisivat muuttaneet pois. Summittaisella vertailulla tämän Satakunnan pohjoisimman kunnan rakennuskannan tilannetta Etelä-Satakunnan tapauksiin, ehkä pohjoiselle tyypillinen selvästi etelää pienempipiirteinen rakennuskanta on säilynyt pääosiltaan asuttuna, eivätkä maisemassa korostu tyhjät pihapiirit. Pohjois-Satakunnan etu siis lienee ollut, että pienempipiirteisestä tilakoosta on ollut helpompi huolehtia. Moneen pihapiiriin kun on ilmestynyt 1960-80-lukujen kulkiessa uudempi päärakennus, joka kertoo isäntäsuvun jääneen tontille asutuskeskusten nykyään lisääntyneestä vetovoimaisuudesta huolimatta. Toisin kuin eteläisessä Satakunnassa.

Antin torppa edustaa täysin alkuperäisessä asussaan säilynyttä Karvian 1800-luvun rakennuskantaa.

Suomijärven kansakoulu on edustava esimerkki 1920-luvun maaseudun koulurakennuksesta. Se on rakennettu vuonna 1924 kouluhallituksen tyyppipiirustusten mukaan. Yksityisomistuksessa.

Kantin klassistinen koulurakennus on edelleen käytössä ja hyvin hoidettu.

Karvialaisten kulttuurirakennusten joukkoon liittyy myös Nuorisoseurantalo Sampola, joka vihittiin käyttöön 1913. Siellä pidettiin jo samana vuonna sortokauden eduskuntavaalit. Taloa on myöhemmin laajennettu näyttämösiivella 1930-luvulla. Samalta ajalta on piharakennus putkatiloineen. Rakennus on hiljattain peruskorjattu ja aktiivisessa käytössä.

Sampolan salia näyttämöineen.

Samaan Suomenselän maisemamaakuntaan kuuluvana myös Honkajoelle on ominaista maastonmuodoiltaan satakuntalaisittain hyvinkin kumpuileva hiekkaharjumaisema, joka on osa valtakunnallisesti arvokasta Karvianjoen kulttuurimaisemaa.

Honkajoen keskustan tuntumassa lähes yksittäisenä on säilynyt Lankosken vanha talonpoikaistila, jonka päärakennus on vuodeta 1770. Rakennus edustaa maisemasta kadonnutta muistoa Honkajoen perinteisestä talonpoikais-asutuksesta.

Lankosken tilan kuisti on rakennettu 1800-1900-lukujen vaihteessa. Rakennuksen perniteinen ulkoasu on säilynyt arvostettavan hyvin.

Honkajoen elinkeinotoiminnan kannalta merkittävimpiä toimialoja ovat raskaskonekauppa (Yksi Suomen suurimmista keskittymistä) ja isot kasvihuoneviljelmät. Näin iso teollisuus vaikuttaa välttämättä maisemaan, tuoden sinne piippuja ja järjestellen perinteisen maaseutukylän asutuksen sijoittumista osaltaan täysin uudestaan. Honkajoen kunnalle ominainen Karvianjokilaaksoon tukeutuva maatalous on perinteisesti ryhmitellyt asutuksen on koko jokivarrelle. Uusien asuinalueiden sijoittelu on kuitenkin keskittymässä tuotannon muututtua ”omavaraistaloudesta teollisuudeksi” pääosin hyvien kulkuyhteyksien varrelle.


Honkatarhat Oy on tunnettu kasvihuonetuotannostaan. Arkkitehti Ilmari Mattilan suunnitteleman toimisto ja edustusrakennuksen ympärille levittäytyvät kasvihuonekentät näkyvät kaikista rakennuksen huoneista.

Hankatarhat Oy:n toimisto- ja edustusrakennus, arkkitehti Ilmari Mattila

Honkajoen kuntakeskustassa sijaitsee punatiilinen Honkajoen kunnanvirasto. Samaa arkkitehtuuria saumattomasti jatkaa kunnanviraston rakennuskompleksissa kirjasto sekä paloasema.

Kunnanviraston on suunnitellut arkkitehtuuritoimisto Reijo Kunnas Porista, 1960-luvun alkupuolella. Rakennuksen tasakatto korvattiin aumakatolla 1990-luvulla ja samalla rakennettiin myös lasinen sisääntulo, joka nykyisin hallitsee rakennusta.

Kunnantalo on kokenut nuorennusleikkauksen 1990-luvulla. Arkkitehti Reijo Kunnas

Siistiä tiiliarkkitehtuuria jatkaa Honkajoen nykyisessä keskustajulkisivussa uusi Honkajoen lukion ja yhteiskoulun teknisen käsityön rakennus koulunmäellä. Se toistaa julkisten rakennusten tiiliteemaa, ja on mielestäni raikas osoitus paikkaansa, hongikkoon sovitetusta julkisesta rakennuksesta.

Koulunmäen teknisen käsityön tila jatkaa julkisten rakennusten perinnettä loistavasti.

Lähde: Maisemamaakunnat Maisema-aluetyöryhmän mietintö I 1993, s. 21-23.

Historiallinen Ulvila

2010-09-13T06:18:00.000-07:00

Ulvila on yksi neljästä Suomessa keskiajalla sijainneesta kaupungista. Kaupungin otollinen sijainti aivan meren rannassa, tärkeimmän sisämaanliikennereitin Kokemäenjoen suulla. Kun manner nousi, vähä vähältä maa paljastui taas veden alta. Kirkon rantaan ei enää päästy purjehtimaan suurilla kauppa-aluksilla. Meren ranta siirtyi länteen, Kokemäenjoen suisto siirtyi ja tarvittiin uusi satama, Pori.

Tuolloin, 1480-luvulla rakennettu kivikirkko muodosti kirkonkylän kantatilojen Trumetarin, Saarin, Isokartanon sekä kauempana jokivarressa olevan kirkkoherranpappila Gammelgårdin sekä ja Liikistön eli vanhemman kirkon paikan kanssa yhden keskiaikaisen Suomen tärkeimmistä kauppapaikoista. Tästä konkrettisena muistona meillä on tällä hetkellä valtakunnanllisesti merkittävää rakennettua kulttuuriympäristöä (Museovirasto).

Nykyisen kirkon holvaus ja tiilipäädyt ovat ajoitettavissa valtaneuvos Sten Sture vanhemman ja piispa Konrad Bitzin aikaan 1480-luvulle. Kirkko on restauroitu 1930 sekä kunnostettu 1970-1971 tehdyssä korjauksessa.
Kirkon länsipuolella olevan kellotapulin alaosa on vuodelta 1757. Sen rakennusmestarina mainitaan porilainen Jaakko Winberg. Tapuli uusittiin 1862 G.Th. Chiewizin suunnitelman mukaan. Tällöin vanha sipulikupoli vaihtui terävään huippuun.
Kirkon kulttuurimaisemaan kuuluu myös arvoalueeseen kuuluva Gammelgårdin kirkkoherranpappila.
Uusrenessanssityylinen kookas päärakennus valmistui 1894. Pihapiirin tuntumassa sijaitseva punakivinen karjarakennus on 1800-luvun lopulta.

Ilmeisesti jo 1200-luvulta samalla paikalla on sijainnut papin virkatalo. Vanhan historian omaavassa paikassa sijaitsee edelleen kirkkoherranvirasto, joskin nyt uusissa tiloissa, vastavalmistuneissa piharakennuksissa vanhassa pihapiirissä.

Nykyinen kirkkoherranvirasto sijaitsee pihan uudisrakennuksissa.

Takana historiallinen pappila, edessä uudet rakennukset.

Vehmaan puiston ympäröimä pappila sijaitsee Kokemäenjoen rannalla Liikistön vanhan kirkonpaikan läheisyydessä. Pihasta johtaa koivukuja nykyisen kirkon suuntaan.

Vanha pappila, Gammelgård, sijaitsee linnuntietä vanhan kirkonpaikan ja vanhimman hautausmaan, Liikistön, kanssa lähes vierekkäin. Ulvilan uusimmalla hautausmaalla sijaitsee sen sijaan uusin kappeli, joka on arkkitehti Matti Salmivallin suunnittelema.

Ulvilan siunauskappeli, arkkitehti Matti Salmivalli, 1989.

Kaksi nykyään täysin erilaista pientä kaupunkia vierekkäin

2010-09-06T05:13:00.000-07:00

Kokemäki ja Harjavalta, kaksi pientä kantasatakuntalaista kaupunkia, ovat toistensa vastakohtia monessa asiassa.

Vaikka ulkopuolisen silmin nämä kaupungit monesti niputetaan samaan Kokemäenjokilaakson alueen yhteyteen, ovat ne maisemallisesti muotoutunet melkoisen eri laisiksi.

Kokemäki toimi jo keskiajalla vanhan Satakunnan hallinnollisena keskusalueena. Kokemäen maisemassa, jopa kaupungin keskusta-alueella, on säilynyt rikkaasti arkeologisia muistoja ja jäänteitä joenvarren kulttuurisesta ja vauraasta menneisyydestä.

Pyhän Henrikin saarnahuoneeksi uskotun hirsirakennuksen suojaksi vuonna 1857 valmistunut Turun kaupunginarkkitehti P. J. Gylichin uusgoottilainen kahdeksankulmainen suojarakennus on yksi osoitus Kokemäen pitkästä ulotuvuudesta historiaan.

Kokemäen keskustataajaman maisema on säilynyt mittasuhteiltaan pienimuotoisena. Sen keskuskatu kaartuu harmaakivikirkon ympärille, joka kohoaa jylhänä mäen päällä. Suurin osa Kokemäen 8 080 asukkaasta (asukasluku 31.12.2009) asuu keskustaajaman ulkopuolella, haja-asutusalueella sekä kyläkeskittymissä. Sen kaupunkikuvassa korostuu kaksikerroksinen rakennuskanta, sillä rakennuspaineita kaupunkiasunnoille korkeampiin kerroksiin ei vanhastaan ole ollut. Kahden kerroksen korkuinen kaupunkikuva on tyypillistä Kokemäkeä.

Kustaa III:n kirkko;1786 yli-intendentti Carl Fredrik Adelcrantz , laajennettu ristikirkoksi 1886 lääninarkkitehti C. J. von Heideken, korjattu 1936 arkkitehti K. S. Kallio

Edustava esimerkki Kokemäen säilyneestä kaupunkijulkisivun korkeudesta, klassistinen Ilmola eli Hotelli Seurahuoneena tunnettu liikerakennus vuodelta 1931.

Kokemäen raittia. Etualalla entisen apteekin liikehuoneiston jugendrakennuksen kulmaa.

Harjavalta on asutushistorialtaan yhtä vanhaa aluetta. Kokemäen tavoin viljelymaisemana kehittyneen alueen maisemaan toi kuitenkin muutoksen sen merkittävä teollistuminen sotien jälkeen. Vuonna 1937—39 voimalaitos ja pato muuttivat maisemaa rajusti. EAlkanut teollistuminen loi pohjan Harjavallan uudelleensuuntautumiselle ja aloitti samalla tarpeen keskustamaiseman kaupunkikuvan muutokselle. Muutos maaseututaajamasta pienen kaupungin keskustaksi muokkasi maisemasta selvästi kaupunkimaisen. Kaupunkialueen merkittävyyttä harjavaltalaisittain korostaa se, että Harjavallan 7548 asukkaasta(vuoden 2010 alussa) karkeasti jopa 7000 asukasta asuu taajama-alueella.

Harjavallan voimalaitos; 1939 Erik Bryggman. Vaikuttavan padon yksinkertainen jämäkkyys synnyttää dramaattisen poikittaislinjan maisemaan.

Padon päällä.

Sodan jälkeen rakennetut kerrostalot ovat kiinnostava muisto pienen teollisuuskaupungin mahtipontisuudesta.

Harjavallassa teollisuus on kokoajan myös maisemassa läsnä.

Näissä kahdessa kaupungissa niiden erilainen menneisyys loi kaupunkirakentamiselle erilaista käyttötarpeita ja samalla erilaista kaupunkitilaa. Molemmat on muodostettu kaupungiksi vasta vuoden 1977 kaupunkimuodostus-aallossa ja ne kehittyivät samanlaisella väestömäärällä silti niin erilaisiksi.
Kysymys kaupunkikuvan muotoutumisessa ja kehittymisessä on siitä, millaista rakennuskantaa kaupungin kehityksen kannalta on ollut tarpeellista rakentaa ja ylläpitää. Valinnat muovaavat rakennettua ympäristöä ja luovat kaupungille tyypillisen, omaleimaisen ja tunnistettavan julkisivun. Tästä olemassa olevasta kaupunkitilasta – keskuskatujen, liikerakennusten, julkisten rakennusten ja muun rakennetun ympäristön kokonaisuudesta – pohdiskelija voi tulkita myös sen muodostumiseen johtaneita kerroksia.

Kankaanpääläisiä arvoja torin ympäristössä

2010-08-27T06:28:00.000-07:00

Kankaanpään tori on kaupungin toiminnallinen keskus. Torin ympäristöön sijoittuvat myös monet Kankaanpäälle tärkeät rakennukset.

Pienen kaupungin kaupunkikuva on säilynyt mielenkiintoisen omaleimaisena. Torin vaikutuspiirissä
sijaitsee entinen Suomen Yhdyspankin liiketalo, joka on rakennettu 1950-luvulla Jaakko Tähtisen mallipiirustusten pohjalta. Punatiilinen Postelli on entinen postitalo 1930-luvun alusta. Jälleenrakennuskauden liikerakentamista edustavat Kauppa Oy:n liikerakennus vuodelta 1949, Osuuspankin liikerakennus vuodelta 1951 sekä Kankaanpään ensimmäinen aravakerrostalo 1950-luvun alusta.
Kokonaisuuteen liittyy Keskustan koulu vuodelta 1953. Nelikerroksinen kivikoulu rakennettiin arkkitehtuurikilpailun tuloksena arkkitehti Hannu Vainion suunnitelman mukaan.

Kankaanpään musiikkiopisto

Musiikkiopiston pääovi

Keskuskadulla entisen Yhdyspankin liiketalon (nyk. Tapiola) vieressä sijaitsee mielenkiintoisesti historiassa kerrostunut funkkistalo, joka toimii nykyään Musiikkiopiston käytössä.

Funkistalon vanhinta osaa. Alaosassa erkkeri-ikkunoiksi saneeratut paloautotallin oviaukot.

Tornillinen funkistalo rakennettiin vuonna 1938 VPK:n käyttöön. Vuonna 1941 rakennusta laajennettiin oikealle kunnantalokäyttöön. Kolmannessa muutosvaiheessa rakennuksen vanhin osa korotettiin kolmeen kerrokseen rakentamalla asuntoja ylimpään kerrokseen. Alkuperöisestä paloasemakäytöstä muistona rakennuksessa oli kolme avattavaa ovea sammutuskalustolle, jotka muutettiin erkkeri-ikkunoiksi laajassa saneerauksessa vuonna 2001. Saneerauksen suunnittelijana toimi arkkitehtitoimisto Küttner Ky.

Kankaanpää on nuori kaupunki (perustettu vuonna 1972). Pohjois-Satakunnan keskuksen kaupunkirakennuskanta on verrattain nuorta. Kankaanpää on tunnetuin uudesta arkkitehtuuristaan ja sinne onkin keskittynyt vaikuttava "Siren-keskittymä".

Tunnetuinta tiiliarkkitehtuuria nuorempaa modernia arkkitehtuuria kankaanpäästä löytyy myös paljon. Mielenkiintoinen on esimerkiksi kankaanpään taidekoulu, joka hauskasti yhdistyy kankaanpääläiseen tiiliperinteeseen tiilipintaa muistuttavalla ruostutetulla metallilaattakorostuksella.

Taidekoulun sisäänkäynti

Takapihan puolelta.

Teollisuuden tuottamaa arkkitehtuuria Porissa joen pohjoispuollella

2010-08-15T23:47:00.000-07:00

Porin Puuvillan tiilinen tuotantorakennus sijaitsee näyttävästi Kokemäenjoen rannalla. Tällaiselta se luultavasti näytti Porin Etelärannasta käsin katsoessa Kivi-Porin ylhäistölle joen vastakkaisella puolella jo valmistuttuaan vuonna 1900.

Porin Puuvilla Oy aloitti toimintansa Pohjoisrannassa 1900. Yhtiön tuotteita olivat kuuluisat puuvillakankaat sekä langat. Forssan painolaitoksen seuraajana Porin Puuvillan painamo oli toinen kankaanpainolaitos Suomessa.

Kun tunnettuja mallistosuunnittelijoita alkoi virrata Puuvillaan, tarvittiin tehtaan työntekijöille asuntoja. Arkkitehti Erik Bryggman oli suunnitellut sotien jälkeen Finlaysonille työsuhdeasuntoja mm. Tampereelle. Suunnitelmat Harjunpäänkadun lamellitaloihin valmistuivat jo 1941. Taloja asuvien naistyöntekijöiden mukaan nimensä saaneet Impilinna ja Satulinna valmistuivat vuosina 1945 ja 1946.

Kahden talon väliin jäävä tila muodostaa suojaisan pihapiirin. Talojen välissä on asukkaiden käytössä oleva pesularakennus.

Erik Bryggman (1891–1955) oli yksi varhaisimmasta funktionalismin edustajista suomalaisessa arkkitehtuurissa. Bryggman valmistui arkkitehdiksi Helsingin Teknillisestä korkeakoulusta vuonna 1916 ja työskenteli Helsingissä Sigurd Frosteruksen, Armas Lindgrenin ja Valter Jungin kanssa kunnes perusti oman toimiston Turkuun vuonna 1923.

Työskennellessään Lindgrenin toimistossa Bryggman tutustui perusteellisesti historialliseen arkkitehtuuriin; hän oli mukana mm. Turun tuomiokirkon restauroinnissa.Klassistisista aiheista Bryggman siirtyi funktionalismin kautta vähitellen 1950-luvulla takaisin romanttisempaan arkkitehtuuriin.

Näissä Bryggmanin Poriin suunnittelemissa taloissa on selkeä funktionalismin leima. Asunnot ovat pieniä. Ne oli alunperin rakennettu Puuvillatehtaan naistyöntekijöiden asunnoiksi, mistä juontavat nimet Impilinna ja Satulinna. Talot on kunnostettu ulkoa kauniisti 1990-luvulla.

Sisäpihanpuoleinen sisäänkäynti.

Puuvillakeskuksen itsensä suunnittelijakaarti on ollut vakuuttavaa. Porin kaupunkikuvan luojaksi nimitetty arkkitehti August Krook ja insinööri Sundell suunnittelivat kehräämön ja kutomon yhteisesti 1900. Värjäämö on arkkitehti Onni von Zansenin suunnittelema muutamaa vuotta myöhemmin.Tehdasta on edelleen laajennettu Krookin alkuperäisten suunnitelmien mukaisesti.

Puuvillatehtaan kulmalla

Arkkitehti Runar Finnilän piirtämä komea tiilinen konttorirakennus valmistui 1935. Yhdessä tiilisen voimalarakennuksen kanssa se liittyy puuvillatehtaan kokonaisuuteen.

Puuvillatehtaan suuri, sahakattoinen kutomo tuhoutui tulipalossa 1980-luvun alussa, minkä jälkeen tehtaan tekstiilituotanto loppui. Suuri tiilinen tehdaskokonaisuus on otettu uuteen käyttöön. Alueella toimii Porin yliopistokeskus sekä yrityksiä.

Porin Puuvilla on maisemallisesti ja arkkitehtuuriltaan yksi huomattavimpia teollisuuslaitoksia maassamme. Sillä on keskeinen asema osana Porin kansallista kaupunkipuistoa ja se on osa valtakunnallisesti merkittävää rakennettua ympäristöä.

Lähde: Erik Bryggman, arkkitehtiesittely www.mfa.fi

Maakuntamatkalla Raumalla - Aluesairaalan funkkista

2010-08-12T05:25:00.000-07:00

Rauman aluesairaalan vanhinta osaa Bertel Strömmer 1952

Rauman aluesairaalan vanhin osa on arkkitehti Bertel Strömmerin 1952 suunnittelema.

Bertel Strömmer perusti oman arkkitehtitoimiston 1916. Hän teki pitkän uran Tampereen kaupunginarkkitehtinä vuosina 1918-53. Juuri Strömmerin kynänjälki näkyykin voimakkaasti Tampereen kaupunkikuvassa yhä. Porissa Bertel Strömmerin kirjaimellisestikin näkyvin työ on Porin vesitorni 1935 mikonkadun päässä. Kankaanpäässä Säästöpankin liiketalo vuodelta 1946 on Strömmmerin suunnittelema.

1930-luvulla ulkomaille suuntautuneilla opintomatkoillaan Strömmer oli tutustunut uuteen tyylisuuntaan, funktionalismiin. Kuten monet Strömmerin piirtämät rakennukset, myös Rauman aluesairaalan rakennus toteutti funktionalismia lähinnä muotokielensä kautta, eikä niinkään suuntauksen kokonaisvataista ideologiaa. Valkoinen rapattu seinäpinta, yksinkertaistettu muoto, nauhassa kulkevat ikkunat symbolisoivat puhtautta ja järjestystä. Rakennuksella oli valtaa maisemassa.


Aluesairaalan sisäpihan rakennukset liittyvät kokonaisuuteen saumattomasti.

Nykyasussaan massiivisen rakennuskompleksin uudempia osia piirsi arkkitehti Kauko Kokko 1966. Kompleksiin 1980-luvulla rakennetun terveyskeskusosan suunnittelusta vastaa arkkitehtitoimisto Rainio & Leinius. Ajallinen kerroksellisuus ja eri aikana rakennettujen osien massoittelu tekee aluesairaalasta mielenkiintoisen kokonaisuuden.

Sairaalan sijainti mäen nyppylällä sekä sen valkoinen väri korostavat sen näkyvyyttä maisemassa edelleen, saati sitten rakennuksen vanhimman osan hohtaessa uutuuttaan vuonna 1952.

Rapatun seinän eleettömyys ja rakennussiipien vaihtelevien muotojen tanssi luo rakennukselle monumentaalisen vaikutelman.


Sairaalan pääsisäänkäynti

Aluesairaalan mäelle rakennetut lääkärien ja hoitohenkilökunnan asuintalot ovat myös Bertel Strömmerin 1950-luvulla suunnittelemia, vaikka edustavat hieman erilaista muotokieltä.

Lääkärien ja hoitohenkilökunnan asuintalot sairaalan alueella.

Lisäksi Rauman aluesairaala-alueen vanhinta kerrostumaa edustaa nykyisen terveyskeskussiiven vieressä sijaitseva vanha Kuumesairaala. Tämän jugendrakennuksen piirsi Onni von Zansen 1909.