Kankaanpääläisiä arvoja torin ympäristössä

Kankaanpään tori on kaupungin toiminnallinen keskus. Torin ympäristöön sijoittuvat myös monet Kankaanpäälle tärkeät rakennukset.

Pienen kaupungin kaupunkikuva on säilynyt mielenkiintoisen omaleimaisena. Torin vaikutuspiirissä
sijaitsee entinen Suomen Yhdyspankin liiketalo, joka on rakennettu 1950-luvulla Jaakko Tähtisen mallipiirustusten pohjalta. Punatiilinen Postelli on entinen postitalo 1930-luvun alusta. Jälleenrakennuskauden liikerakentamista edustavat Kauppa Oy:n liikerakennus vuodelta 1949, Osuuspankin liikerakennus vuodelta 1951 sekä Kankaanpään ensimmäinen aravakerrostalo 1950-luvun alusta.
Kokonaisuuteen liittyy Keskustan koulu vuodelta 1953. Nelikerroksinen kivikoulu rakennettiin arkkitehtuurikilpailun tuloksena arkkitehti Hannu Vainion suunnitelman mukaan.

Kankaanpään musiikkiopisto

Musiikkiopiston pääovi

Keskuskadulla entisen Yhdyspankin liiketalon (nyk. Tapiola) vieressä sijaitsee  mielenkiintoisesti historiassa kerrostunut funkkistalo, joka toimii nykyään Musiikkiopiston käytössä.

Funkistalon vanhinta osaa. Alaosassa erkkeri-ikkunoiksi saneeratut paloautotallin oviaukot.

Tornillinen funkistalo rakennettiin vuonna 1938 VPK:n käyttöön. Vuonna 1941 rakennusta laajennettiin oikealle kunnantalokäyttöön. Kolmannessa muutosvaiheessa rakennuksen vanhin osa korotettiin kolmeen kerrokseen rakentamalla asuntoja ylimpään kerrokseen. Alkuperöisestä paloasemakäytöstä muistona rakennuksessa oli kolme avattavaa ovea sammutuskalustolle, jotka muutettiin erkkeri-ikkunoiksi laajassa saneerauksessa vuonna 2001. Saneerauksen suunnittelijana toimi arkkitehtitoimisto Küttner Ky.

Kankaanpää on nuori kaupunki (perustettu vuonna 1972). Pohjois-Satakunnan keskuksen kaupunkirakennuskanta on verrattain nuorta. Kankaanpää on tunnetuin uudesta arkkitehtuuristaan ja sinne onkin keskittynyt vaikuttava "Siren-keskittymä".

Tunnetuinta tiiliarkkitehtuuria nuorempaa modernia arkkitehtuuria kankaanpäästä löytyy myös paljon. Mielenkiintoinen on esimerkiksi kankaanpään taidekoulu, joka hauskasti yhdistyy kankaanpääläiseen tiiliperinteeseen tiilipintaa muistuttavalla ruostutetulla metallilaattakorostuksella.

Taidekoulun sisäänkäynti

Takapihan puolelta.

Teollisuuden tuottamaa arkkitehtuuria Porissa joen pohjoispuollella

Porin Puuvillan tiilinen tuotantorakennus sijaitsee näyttävästi Kokemäenjoen rannalla. Tällaiselta se luultavasti näytti Porin Etelärannasta käsin katsoessa Kivi-Porin ylhäistölle joen vastakkaisella puolella jo valmistuttuaan vuonna 1900.

Porin Puuvilla Oy aloitti toimintansa Pohjoisrannassa 1900. Yhtiön tuotteita olivat kuuluisat puuvillakankaat sekä langat. Forssan painolaitoksen seuraajana Porin Puuvillan painamo oli toinen kankaanpainolaitos Suomessa.

Kun tunnettuja mallistosuunnittelijoita alkoi virrata Puuvillaan, tarvittiin tehtaan työntekijöille asuntoja. Arkkitehti Erik Bryggman oli suunnitellut sotien jälkeen Finlaysonille työsuhdeasuntoja mm. Tampereelle. Suunnitelmat Harjunpäänkadun lamellitaloihin valmistuivat jo 1941. Taloja asuvien naistyöntekijöiden mukaan nimensä saaneet Impilinna ja Satulinna valmistuivat vuosina 1945 ja 1946.

Kahden talon väliin jäävä tila muodostaa suojaisan pihapiirin. Talojen välissä on asukkaiden käytössä oleva pesularakennus.

Erik Bryggman (1891–1955) oli yksi varhaisimmasta funktionalismin edustajista suomalaisessa arkkitehtuurissa. Bryggman valmistui arkkitehdiksi Helsingin Teknillisestä korkeakoulusta vuonna 1916 ja työskenteli Helsingissä Sigurd Frosteruksen, Armas Lindgrenin ja Valter Jungin kanssa kunnes perusti oman toimiston Turkuun vuonna 1923.

Työskennellessään Lindgrenin toimistossa Bryggman tutustui perusteellisesti historialliseen arkkitehtuuriin; hän oli mukana mm. Turun tuomiokirkon restauroinnissa.Klassistisista aiheista Bryggman siirtyi funktionalismin kautta vähitellen 1950-luvulla takaisin romanttisempaan arkkitehtuuriin.

Näissä Bryggmanin Poriin suunnittelemissa taloissa on selkeä funktionalismin leima. Asunnot ovat pieniä. Ne oli alunperin rakennettu Puuvillatehtaan naistyöntekijöiden asunnoiksi, mistä juontavat nimet Impilinna ja Satulinna. Talot on kunnostettu ulkoa kauniisti 1990-luvulla.

Sisäpihanpuoleinen sisäänkäynti.

Puuvillakeskuksen itsensä suunnittelijakaarti on ollut vakuuttavaa. Porin kaupunkikuvan luojaksi nimitetty arkkitehti August Krook ja insinööri Sundell suunnittelivat  kehräämön ja kutomon yhteisesti 1900. Värjäämö on arkkitehti Onni von Zansenin suunnittelema muutamaa vuotta myöhemmin.Tehdasta on edelleen laajennettu Krookin alkuperäisten suunnitelmien mukaisesti.

Puuvillatehtaan kulmalla

Arkkitehti Runar Finnilän piirtämä komea tiilinen konttorirakennus valmistui 1935. Yhdessä tiilisen voimalarakennuksen kanssa se liittyy puuvillatehtaan kokonaisuuteen.

Puuvillatehtaan suuri, sahakattoinen kutomo tuhoutui tulipalossa 1980-luvun alussa, minkä jälkeen tehtaan tekstiilituotanto loppui. Suuri tiilinen tehdaskokonaisuus on otettu uuteen käyttöön. Alueella toimii Porin yliopistokeskus sekä yrityksiä.

Porin Puuvilla on maisemallisesti ja arkkitehtuuriltaan yksi huomattavimpia teollisuuslaitoksia maassamme. Sillä on keskeinen asema osana Porin kansallista kaupunkipuistoa ja se on osa valtakunnallisesti merkittävää rakennettua ympäristöä.


Lähde: Erik Bryggman, arkkitehtiesittely www.mfa.fi

Maakuntamatkalla Raumalla - Aluesairaalan funkkista

Rauman aluesairaalan vanhinta osaa Bertel Strömmer 1952

Rauman aluesairaalan vanhin osa on arkkitehti Bertel Strömmerin 1952 suunnittelema.

Bertel Strömmer perusti oman arkkitehtitoimiston 1916. Hän teki pitkän uran Tampereen kaupunginarkkitehtinä vuosina 1918-53. Juuri Strömmerin kynänjälki näkyykin voimakkaasti Tampereen kaupunkikuvassa yhä. Porissa Bertel Strömmerin kirjaimellisestikin näkyvin työ on Porin vesitorni 1935 mikonkadun päässä. Kankaanpäässä Säästöpankin liiketalo vuodelta 1946 on Strömmmerin suunnittelema.

1930-luvulla ulkomaille suuntautuneilla opintomatkoillaan Strömmer oli tutustunut uuteen tyylisuuntaan, funktionalismiin. Kuten monet Strömmerin piirtämät rakennukset, myös Rauman aluesairaalan rakennus toteutti funktionalismia lähinnä muotokielensä kautta, eikä niinkään suuntauksen kokonaisvataista ideologiaa. Valkoinen rapattu seinäpinta, yksinkertaistettu muoto, nauhassa kulkevat ikkunat symbolisoivat puhtautta ja järjestystä. Rakennuksella oli valtaa maisemassa.

Aluesairaalan sisäpihan rakennukset liittyvät kokonaisuuteen saumattomasti.

Nykyasussaan massiivisen rakennuskompleksin uudempia osia piirsi arkkitehti Kauko Kokko 1966. Kompleksiin 1980-luvulla rakennetun terveyskeskusosan suunnittelusta vastaa arkkitehtitoimisto Rainio & Leinius. Ajallinen kerroksellisuus ja eri aikana rakennettujen osien massoittelu tekee aluesairaalasta mielenkiintoisen kokonaisuuden.

Sairaalan sijainti mäen nyppylällä sekä sen valkoinen väri korostavat sen näkyvyyttä maisemassa edelleen, saati sitten rakennuksen vanhimman osan hohtaessa uutuuttaan vuonna 1952.

Rapatun seinän eleettömyys ja rakennussiipien vaihtelevien muotojen tanssi luo rakennukselle monumentaalisen vaikutelman.

Sairaalan pääsisäänkäynti

Aluesairaalan mäelle rakennetut lääkärien ja hoitohenkilökunnan asuintalot ovat myös Bertel Strömmerin 1950-luvulla suunnittelemia, vaikka edustavat hieman erilaista muotokieltä.

Lääkärien ja hoitohenkilökunnan asuintalot sairaalan alueella.

Lisäksi Rauman aluesairaala-alueen vanhinta kerrostumaa edustaa nykyisen terveyskeskussiiven vieressä sijaitseva vanha Kuumesairaala. Tämän jugendrakennuksen piirsi Onni von Zansen 1909.