Eurajoki - uutta ja vanhaa

Eurajoki on samalla sekoitus vanhaa rakennuskantaa ja uutta teollisuutta. Kylänraitti myötäilee idyllistä mutkittelevaa jokea, jonka ympärille tämä kunta on muodostunut.

Eurajoen ylittävä silta ja näkymä sillan yli.

Mahtipontisen kunnantalon vieressä sijaitseva uusi päiväkotirakennus on turkulaisen Vahtera Arkkitehdit -toimiston käsialaa. Päiväkoti Majakkana tunnetun rakennuksen korkein osa kytkeytyy Eurajoella ehkä lähiten Olkiluodon ydinvoiman "high-teknologismiin".

Eurajoen uusi päiväkoti; Vahtera Arkkitehdit 2009

Kunnantalon suunnittelijaksi valittiin arkkitehtikilpailun pohjalta raumalainen rakennusarkkitehti Erkka Ruusunen.  Mahtipontisen kunnantalo on valmistunut rinteeseen, hieman syrjään kylän raitilta vuonna 1989.

Taidetta

Uusi omakotitalo kylänraitilla

Eurajoen puinen ristikirkko sijaitsee keskeisellä paikalla, ja sen ympäristö onkin kokenut suuria muutoksia lyhyessä aikaa. Kirkko on kuitenkin säilynyt monista korjauksista huolimatta, mutta hieman yksinäisenä paikallaan, hautausmaan ympäröimänä. Tyyliltään se on  1800-luvun alun uusklassistinen.

Eurajoen kirkko; 1803 turkulainen Mikael Hartlin.

Eurajoki elää rakentamisen aikaa, sillä Olkiluodon työmaalle tuleville työnteijöille tarvitaan asuntoja

Puhelinyhtiön rakennus on korjattu kauniisti

Lavilan tilan viljamakasiini on P.J. Gylichin käsialaa 1830-luvulta. Se on vaikuttava ilmestys kylänraitilla. Lavilan tilan vaiheet liittyvät läheisesti Vuojoen kartanoon vuoteen 1921, jolloin Lavilasta muodostettiin itsenäinen maatila. Vuojoen kartanoon kuuluessaan, Pehr Gylich suunnitteli Lavian harvinaisen edustavan empiretyylisen viljavaraston 1830-luvulla.

Lavilan tilan viljamakasiini P. J Gylich 1830-luku

Lavilan tilan päärakennus toimii nykyään Kristillisenä opistona.

Irjanteen osuusmeijerin päärakennus on vuodelta 1925 ja se on remontoitu ainakin ulkopuolelta kauniiksi.

Irjanteen osuusmeijerin päärakennus; 1925

Kaksi nykyään täysin erilaista pientä kaupunkia vierekkäin

Kokemäki ja Harjavalta, kaksi pientä kantasatakuntalaista kaupunkia, ovat toistensa vastakohtia monessa asiassa.

Vaikka ulkopuolisen silmin nämä kaupungit monesti niputetaan samaan Kokemäenjokilaakson alueen yhteyteen, ovat ne maisemallisesti muotoutunet melkoisen eri laisiksi.

Kokemäki toimi jo keskiajalla vanhan Satakunnan hallinnollisena keskusalueena. Kokemäen maisemassa, jopa kaupungin keskusta-alueella, on säilynyt rikkaasti arkeologisia muistoja ja jäänteitä joenvarren kulttuurisesta ja vauraasta menneisyydestä.

Pyhän Henrikin saarnahuoneeksi uskotun hirsirakennuksen suojaksi vuonna 1857 valmistunut Turun kaupunginarkkitehti P. J. Gylichin uusgoottilainen kahdeksankulmainen suojarakennus on yksi osoitus Kokemäen pitkästä ulotuvuudesta historiaan.

 

Kokemäen keskustataajaman maisema on säilynyt mittasuhteiltaan pienimuotoisena. Sen keskuskatu kaartuu harmaakivikirkon ympärille, joka kohoaa jylhänä mäen päällä. Suurin osa Kokemäen 8 080 asukkaasta (asukasluku 31.12.2009) asuu keskustaajaman ulkopuolella, haja-asutusalueella sekä kyläkeskittymissä. Sen kaupunkikuvassa korostuu kaksikerroksinen rakennuskanta, sillä rakennuspaineita kaupunkiasunnoille korkeampiin kerroksiin ei vanhastaan ole ollut. Kahden kerroksen korkuinen kaupunkikuva on tyypillistä Kokemäkeä.

Kustaa III:n kirkko;1786 yli-intendentti Carl Fredrik Adelcrantz , laajennettu ristikirkoksi 1886 lääninarkkitehti C. J. von Heideken, korjattu 1936 arkkitehti K. S. Kallio

Edustava esimerkki Kokemäen säilyneestä kaupunkijulkisivun korkeudesta, klassistinen Ilmola eli Hotelli Seurahuoneena tunnettu liikerakennus vuodelta 1931.

Kokemäen raittia. Etualalla entisen apteekin liikehuoneiston jugendrakennuksen kulmaa.

Harjavalta on asutushistorialtaan yhtä vanhaa aluetta. Kokemäen tavoin viljelymaisemana kehittyneen alueen maisemaan toi kuitenkin muutoksen sen merkittävä teollistuminen sotien jälkeen. Vuonna 1937—39 voimalaitos ja pato muuttivat maisemaa rajusti. EAlkanut teollistuminen loi pohjan Harjavallan uudelleensuuntautumiselle ja aloitti samalla tarpeen keskustamaiseman kaupunkikuvan muutokselle. Muutos maaseututaajamasta pienen kaupungin keskustaksi muokkasi maisemasta selvästi kaupunkimaisen. Kaupunkialueen merkittävyyttä harjavaltalaisittain korostaa se, että Harjavallan 7548 asukkaasta(vuoden 2010 alussa) karkeasti jopa 7000 asukasta asuu taajama-alueella.

Harjavallan voimalaitos; 1939 Erik Bryggman. Vaikuttavan padon yksinkertainen jämäkkyys synnyttää dramaattisen poikittaislinjan maisemaan.

Padon päällä.

Sodan jälkeen rakennetut kerrostalot ovat kiinnostava muisto pienen teollisuuskaupungin mahtipontisuudesta.

Harjavallassa teollisuus on kokoajan myös maisemassa läsnä.

Näissä kahdessa kaupungissa niiden erilainen menneisyys loi kaupunkirakentamiselle erilaista käyttötarpeita ja samalla erilaista kaupunkitilaa. Molemmat on muodostettu kaupungiksi vasta vuoden 1977 kaupunkimuodostus-aallossa ja ne kehittyivät samanlaisella väestömäärällä silti niin erilaisiksi.
Kysymys kaupunkikuvan muotoutumisessa ja kehittymisessä on siitä, millaista rakennuskantaa kaupungin kehityksen kannalta on ollut tarpeellista rakentaa ja ylläpitää. Valinnat muovaavat rakennettua ympäristöä ja luovat kaupungille tyypillisen, omaleimaisen ja tunnistettavan julkisivun. Tästä olemassa olevasta kaupunkitilasta – keskuskatujen, liikerakennusten, julkisten rakennusten ja muun rakennetun ympäristön kokonaisuudesta – pohdiskelija voi tulkita myös sen muodostumiseen johtaneita kerroksia.