Huittisten kaupunki sisältää monen ajan ulottuvuuden

Huittisten myöhäiskeskiaikainen kivikirkko ympäristöineen edustaa entisen suurpitäjän historiallista keskustaa. Merkittävien valtateiden risteykseen syntynyt kivikirkon ympäristö rakennuksineen on määritelty valtakunnallisesti merkittäväksi rakennetuksi kulttuuriympäristöksi.

Huittisten keskiaikainen kivikirkko 1500-luvulta; muutos 1793, laajennus 1860, restaurointi 1958-59 Olli Kestilä, säilynyt kalkkimaalauksia 1500-luvulta

Suorakaiteen muotoiseen harmaakivikirkkoon liittyy uudempi, kahdessa osassa rakennettu mansardikattoinen poikkilaiva sekä korkea länsitorni. Kirkkosalin päätilan muodostaa 1700-luvun lopun ja 1860-luvun pohjois-eteläsuuntainen laajennusosa, keskiaikainen osa kirkkoa toimii 1950-luvun lopun restauroinnin jälkeen omana kappelimaisena tilanaan.

Porttiholvein varustetun kiviaidan ympäröimässä tunnelmallisessa kirkkotarhassa on säilynyt paljon merkittäviä vanhoja hautamuistomerkkejä.

Kirkonmäen kulttuurimaisemaan kuuluu harmaakivinen viljamakasiini, nykyinen Huittisten museo.

Harmaakivinen pitäjänmakasiinin seinäpintaa; 1902 C.A. Brander

Lauttakylän rakennuskanta Huittisten keskustassa on säilynyt kokonaisuutena vakuuttavana esimerkkinä 1930-40-50-luvun liikerakennus-funkiksesta. Rakennukset ovat muutamaa uudempaa täydennysrakennuskohdetta lukuunottamatta säilyneet keskuskadulla  ja näin näkymä on säilynyt monin paikoin arvokkaan yhtenäisenä.

Funkista jatkamaan on rakennettu seuraavan sukupolven rakennuksia niin, että ne jatkavat tyylillisesti vanhojen liikerakennusten ilmettä.

Tallaisia uudempia rakennuksia ovat Lauttakyläntien risteyksessä ns. toinen säästöpankki 1960-luvulta. rakennuksen arkkitehtinä on toiminut Eino Tuompo.

Toinen säästöpankki, arkkitehti Eino Tuompo 1960-luku

Toisen säästöpankin seinässä on vielä viitteitä rakennuksen alkuperäisestä mahtavuudesta. Taustalla toisen uudemman rakennuksen, osuuspankin alkuperäiset arkkitehtoniset ominaispiirteensä säilyttänyt, 1960-70-luvun tyypillinen liike- ja toimistorakennus. Osuuspankin talon suunnittelija on arkkitehti Pekka Hakaniemi 1967.

Vanhempia funkisrakennuksia edustaa kiinnostava Valtakulman pitkä rakennus, joka on muotoiltu kaarevaksi kadun suuntaisesti. Rakennuksen taakse on kytketty SOK:n varasto vuodelta 1949.

Valtakulma 1951

Lataman talo 1930-luvulta on säilyttänyt tyypilliset mittasuhteensa. Taustalla näkyy ilmeisesti Jaakko Tähtisen suunnittelema pankkirakennus (SYP). 

Lataman talo 1930-luvulta

Kauko Karin 1941 suunnittelema keltainen liikerakennus Risto Rytin kadun toisessa päässä on säilyttänyt hyvin alkuperäiset ominaispiirteensä. Tunnistettavaa funktionalismia edustava rakennus on tärkeä osa saman aikakauden liikerakennusten ryhmää sekä sillan ympäristön rakennuskantaa. Alunpitäen Savilinnaksi kutsuttuun taloon tuli kolme myymälää ja elokuvateatteri alakertaan, ravintola ja seitsemänhuoneinen matkustajakoti yläkertaan. Nykyisin Savilinnassa on liike- ja asuintiloja.

  Näkymää Risto Rytin kadun suuntaisesti keskustaan päin.

Huittisten kaupungintalovalmistui vuonna 1982. Sen on suunnitellut arkkitehtitoimisto S.Juola & Co Ky. Ruskeatiilinen rakennus on sisäpihalta avoimeksi jäävä neliön mallinen rakennus. Sekä kaakkoiskulmalla että lounaissivulla on lasikäytävällä runkoon kytketyt tiiliset siivekkeet. Ikkunat ovat yksinkertaiset, vaakapuulla alaosasta tuuletusikkunaan jaetut. Sisäänkäyntien yllä on neliskanttisten pylväiden kannattelemat, rungon muodostamat katokset sekä kaakkois- että luoteissivuilla. Rakennus on säilynyt autenttisena sekä ulko- että sisätiloiltaan.

Kaupungintalon sisäpihaa

 Uusinta arkkitehtuuria Huittisissa edustaa arkkitehti Maija-Riitta Norrin kaksi rakennusryhmää Punkalaitumenjoen rannalla. Huittisten kaupungin pääkirjasto on valmistunut vuosina 1999—2001. Pääkirjasto toteutettiin kutsukilpailuna. Toinen norrin samaan miljööseen suunnittelema kohde on Palvelukoti Kaariranta vuodelta 1995—97. Kaariranta sisältää 35 palveluasuntoa.

Näkymä joen yli Norrin suunnittelemiin kohteisiin. Vasemmalla Kaarirannan rakennuksia, oikealla kirjasto.

Huittisten pääkirjasto; arkkitehti Maija-Riitta Norri 2001.

 

Kirjaston etukatosta

Norrin suunnittelema Kaariranta syysasussaan. Taustalla näkyy joen ylitse kirkon torni.

Merelliset Luvia ja Merikarvia

Luvian kunta merellisessä Satakunnassa on vuosisatoja vanha laivanrakennuspaikkakuntakunta, jolle ominaisia elinkeinoja, kulkemisen mahdollisuuksia ja vapaa-ajan viettoa meri on aina hallinnut.

Luvian kirkonkylä on maisemaltaan, rakenteeltaan ja rakennuskannaltaan edustava rannikon kirkonkylä. Luvian rantamaisema jatkaa Rauman, Eurajoen ja Porin ranta-alueiden merellistä Satakunnan rannikkoseudun maisema-aluetta. Pohjoisessa siihen liittyy edelleen Merikarvia.

Luvian kylänraitti Kirkkotie mutkittelee entistä merenrantaa pitkin. Luvianlahti oli vielä 1500- ja osin 1600-luvulla purjehduskelpoinen merenlahti, joka maankohoamisen myötä madaltui ensin kosteaksi niittyalueeksi. Nykyisin viljelypeltona olevan Luvianlahden kuivaamista suunniteltiin jo 1870-luvulla, mutta varsinainen peruskuivatus tehtiin vuoteen 1954 mennessä.

Kylänraitin koulukeskus toimii ajallisesti kerrostuneessa rakennuskokonaisuudessa.

Taaempana uudempia koulurakenuksia

 

Siunauskappeli hautausmaalla on rakennettu vanhan, puretun kirkon hirsistä vuonna 1911. Se sijaitsee vanhalla kirkon paikalla.

Vuonna 1800 kuolleen kenraali Jacob Carl Gripenbergin hautakammio hautausmaalla.

Hautakammiota kunnostettiin Museoviraston tuella vuonna 1997.

Kylänraitti on monikerroksellinen ja kiinnostava. pienet yksityiskohdat, kuten kauniit ja omaleimaiset linja-autopysäkit antavat viimeistellyn ja hoidetun kuvan.

 Vanhojen kantatilojen piharakennukset kuuluvat kylänraitille. Niiden säilymisen edellytykset eivät ole enää itsestäänselvästi olemassa, sillä niiden alkuperäinen  käyttötarkoitus on monesti loppunut. Luvialla keskustan raitilla olevat piharakennukset elävöittävät maisemaa kauniisti.

Uusi kirjasto korostaa Luvian merellisyyttä. Rakennusarkkitehti Juhani Puukka, Suunnittelutoimisto Insar Oy, 2009.

 

Uusinta rakennuskantaa edustaa myös keskustaan istutettu päivittäistavarakauppa. Rakennuksen on suunnitellut
Arkkitehti Oy Nordman, Kaj Nordman

Luvian keskustan rakennuskantaa, taustalla kirkon torni.

Rakennushistoriallisesti arvokas Tasalan seuraintalo sijaitsee pienellä kunpareella Luvian keskustassa.
Arkkitehti Antero Pernajan suunnittelema seuraintalo on säilyttänyt 1920-luvun ulkoasunsa. Lisäksi rakennus on aatehistoriallisesti merkittävä, sillä se liittyy 1800-luvun lopun ja 1900-luvun alkupuolen aatevirtauksiin kuten nuorisoseura- ja suojeluskunta-aatteisiin.

Klassistisen ulkokuoren esimerkillisesti säilyttänyt seuraintalo Tasala on suojeltu osayleiskaavalla. Arkkitehti Antero Pernaja 1928

Luvian nykyinen kirkko rakennettiin vuosina 1908-1910 arkkitehti Josef Stenbäckin suunnittelemana. Malliltaan kirkko on tornillinen ristikirkko. Rakennusmateriaalina on käytetty paikallista punertavaa hiekkakiveä, joka on lohkottu karkeiksi kvaadereiksi ns. squared rubble -menetelmällä. Julkisivujen käsittelyssä ja yksityiskohdissa on havaittavissa kansallisromanttisia piirteitä. Kirkkosalia kattaa teräsbetoniholvi. S Kyläraitin puolella kirkkomaata rajaa kivimuuri, jossa on vielä renkaat hevosten kytkemiseksi.

1900-luvun alun kansallisromanttinen kivikirkko on osa valtakunnallisesti merkittävää rakennettua ympäristöä.

Luvian rikkonaisessa, useista saarista ja luodoista muodostuvassa ulko- ja sisäsaaristossa on säilynyt arvokkaita kalastuselinkeinoon liittyviä entisiä kalastustiloja ja kalastajakulttuurista kertovaa rakennuskantaa, vaikka ympäristö ja elinkeinot ovatkin muuttuneet.

Yksittäisten kalastustilojen ja -torppien lisäksi saaristossa on myöhempää huvila-asutusta. Alkuperäisten kalastajatilojen sijoittelu poikkeaa myöhemmästä rakentamisesta. Kalastajatilat ovat sijoittuneet selkeästi erilleen, usein omille saarilleen ja rakennuspaikaksi on valikoitunut saaren suojaisa paikka. Osa tiloista ja saarista on muuttunut 1900-luvun loppupuolella vapaa-ajan asunnoiksi ja kesämökkitonteiksi.

Porin pohjoispuolella Merikarvialla elämisen ehdot on myöskin sanellut meri. Myös Merikarvia tuli tunnetuksi veneen ja laivanrakennuksesta pitäjän rajojen ulkopuolellakin. Terva ja myöhemmin puutavara kulki meritse talonpoikaisella purjehdustaidolla.

Marikarvian kirkko on suomen suurimpia puukirkkoja. Johan Nordstrand 1897-99.

Kirkon pohjalaistyylisen tapuli Juha Köykkä

Merikarvian uusi kirjasto onarkkitehti Lauri Soraisen suunnittelema

Kirjastoa valaiseva kattoikkuna.

Kunnanvirasto 1984 arkkitehti Lauri Sorainen.

Kunnantalon seinässä on kunnan menneisyydestä ja identiteetistä muistuttavaa taidetta.

Kunnantalon lasiosa on valoisa.

Kunnantalon sisustassa on viitteitä muunmuassa rannikon rakennusperinteeseen.

Laivanvarustus ja sahateollisuus kokivat 1840-luvulla voimakkaan nousukauden, alkoi runsas puutavaran vienti. Merikarvialla perustettiin sahoja. Erityisesti Merikarviajoen varrella sijaitsevan Lankosken kylän rakennuskanta viestii 1800-luvun puolivälissä alkaneen teollistumisen ja puutavarakaupan tuomasta vauraudesta. Antti Ahlström aloitti myöhemmin laajaksi kasvaneen teollisuustoiminnan Lankoskelta. Ahlströmiin liittyvä Isotalo on suojeltu rakennussuojelulailla.

Köörtilä on yksi Satakunnan sahatoiminnalla, laivanrakennuksella ja purjehduksella vaurastuneista rantakylistä. Kylän kulttuurihistoriallinen merkitys perustuu tiheään kylärakenteeseen, kyläkeskustan talonpoikaistaloihin ja Katavakaupungin pienasutukseen, joissa kuvastuu kylän sosiaalinen hierarkia. Kylästä meren rantaan johtavan tien äärellä on mäkitupalaisten ja torpparien asuttama Katavakaupunki, jonka rakennuskanta on hyvin pienimuotoista. Tie päättyy kylän yhteiseen kalasatamaan, Kiffeliin.

Rantaan johtavan tien varrella yksi koristeellisimmista rakennuksista, entinen apteekin talo.

Ranvintola rantahuone kalasatamassa, saneeraus ravintolaksi Rakennustoimisto Heikki Hakosalo Oy

Kiffelin ranta-rakennus kylätien varrella.