Merelliset Luvia ja Merikarvia

Luvian kunta merellisessä Satakunnassa on vuosisatoja vanha laivanrakennuspaikkakuntakunta, jolle ominaisia elinkeinoja, kulkemisen mahdollisuuksia ja vapaa-ajan viettoa meri on aina hallinnut.

Luvian kirkonkylä on maisemaltaan, rakenteeltaan ja rakennuskannaltaan edustava rannikon kirkonkylä. Luvian rantamaisema jatkaa Rauman, Eurajoen ja Porin ranta-alueiden merellistä Satakunnan rannikkoseudun maisema-aluetta. Pohjoisessa siihen liittyy edelleen Merikarvia.

Luvian kylänraitti Kirkkotie mutkittelee entistä merenrantaa pitkin. Luvianlahti oli vielä 1500- ja osin 1600-luvulla purjehduskelpoinen merenlahti, joka maankohoamisen myötä madaltui ensin kosteaksi niittyalueeksi. Nykyisin viljelypeltona olevan Luvianlahden kuivaamista suunniteltiin jo 1870-luvulla, mutta varsinainen peruskuivatus tehtiin vuoteen 1954 mennessä.

Kylänraitin koulukeskus toimii ajallisesti kerrostuneessa rakennuskokonaisuudessa.

Taaempana uudempia koulurakenuksia

 

Siunauskappeli hautausmaalla on rakennettu vanhan, puretun kirkon hirsistä vuonna 1911. Se sijaitsee vanhalla kirkon paikalla.

Vuonna 1800 kuolleen kenraali Jacob Carl Gripenbergin hautakammio hautausmaalla.

Hautakammiota kunnostettiin Museoviraston tuella vuonna 1997.

Kylänraitti on monikerroksellinen ja kiinnostava. pienet yksityiskohdat, kuten kauniit ja omaleimaiset linja-autopysäkit antavat viimeistellyn ja hoidetun kuvan.

 Vanhojen kantatilojen piharakennukset kuuluvat kylänraitille. Niiden säilymisen edellytykset eivät ole enää itsestäänselvästi olemassa, sillä niiden alkuperäinen  käyttötarkoitus on monesti loppunut. Luvialla keskustan raitilla olevat piharakennukset elävöittävät maisemaa kauniisti.

Uusi kirjasto korostaa Luvian merellisyyttä. Rakennusarkkitehti Juhani Puukka, Suunnittelutoimisto Insar Oy, 2009.

 

Uusinta rakennuskantaa edustaa myös keskustaan istutettu päivittäistavarakauppa. Rakennuksen on suunnitellut
Arkkitehti Oy Nordman, Kaj Nordman

Luvian keskustan rakennuskantaa, taustalla kirkon torni.

Rakennushistoriallisesti arvokas Tasalan seuraintalo sijaitsee pienellä kunpareella Luvian keskustassa.
Arkkitehti Antero Pernajan suunnittelema seuraintalo on säilyttänyt 1920-luvun ulkoasunsa. Lisäksi rakennus on aatehistoriallisesti merkittävä, sillä se liittyy 1800-luvun lopun ja 1900-luvun alkupuolen aatevirtauksiin kuten nuorisoseura- ja suojeluskunta-aatteisiin.

Klassistisen ulkokuoren esimerkillisesti säilyttänyt seuraintalo Tasala on suojeltu osayleiskaavalla. Arkkitehti Antero Pernaja 1928

Luvian nykyinen kirkko rakennettiin vuosina 1908-1910 arkkitehti Josef Stenbäckin suunnittelemana. Malliltaan kirkko on tornillinen ristikirkko. Rakennusmateriaalina on käytetty paikallista punertavaa hiekkakiveä, joka on lohkottu karkeiksi kvaadereiksi ns. squared rubble -menetelmällä. Julkisivujen käsittelyssä ja yksityiskohdissa on havaittavissa kansallisromanttisia piirteitä. Kirkkosalia kattaa teräsbetoniholvi. S Kyläraitin puolella kirkkomaata rajaa kivimuuri, jossa on vielä renkaat hevosten kytkemiseksi.

1900-luvun alun kansallisromanttinen kivikirkko on osa valtakunnallisesti merkittävää rakennettua ympäristöä.

Luvian rikkonaisessa, useista saarista ja luodoista muodostuvassa ulko- ja sisäsaaristossa on säilynyt arvokkaita kalastuselinkeinoon liittyviä entisiä kalastustiloja ja kalastajakulttuurista kertovaa rakennuskantaa, vaikka ympäristö ja elinkeinot ovatkin muuttuneet.

Yksittäisten kalastustilojen ja -torppien lisäksi saaristossa on myöhempää huvila-asutusta. Alkuperäisten kalastajatilojen sijoittelu poikkeaa myöhemmästä rakentamisesta. Kalastajatilat ovat sijoittuneet selkeästi erilleen, usein omille saarilleen ja rakennuspaikaksi on valikoitunut saaren suojaisa paikka. Osa tiloista ja saarista on muuttunut 1900-luvun loppupuolella vapaa-ajan asunnoiksi ja kesämökkitonteiksi.

Porin pohjoispuolella Merikarvialla elämisen ehdot on myöskin sanellut meri. Myös Merikarvia tuli tunnetuksi veneen ja laivanrakennuksesta pitäjän rajojen ulkopuolellakin. Terva ja myöhemmin puutavara kulki meritse talonpoikaisella purjehdustaidolla.

Marikarvian kirkko on suomen suurimpia puukirkkoja. Johan Nordstrand 1897-99.

Kirkon pohjalaistyylisen tapuli Juha Köykkä

Merikarvian uusi kirjasto onarkkitehti Lauri Soraisen suunnittelema

Kirjastoa valaiseva kattoikkuna.

Kunnanvirasto 1984 arkkitehti Lauri Sorainen.

Kunnantalon seinässä on kunnan menneisyydestä ja identiteetistä muistuttavaa taidetta.

Kunnantalon lasiosa on valoisa.

Kunnantalon sisustassa on viitteitä muunmuassa rannikon rakennusperinteeseen.

Laivanvarustus ja sahateollisuus kokivat 1840-luvulla voimakkaan nousukauden, alkoi runsas puutavaran vienti. Merikarvialla perustettiin sahoja. Erityisesti Merikarviajoen varrella sijaitsevan Lankosken kylän rakennuskanta viestii 1800-luvun puolivälissä alkaneen teollistumisen ja puutavarakaupan tuomasta vauraudesta. Antti Ahlström aloitti myöhemmin laajaksi kasvaneen teollisuustoiminnan Lankoskelta. Ahlströmiin liittyvä Isotalo on suojeltu rakennussuojelulailla.

Köörtilä on yksi Satakunnan sahatoiminnalla, laivanrakennuksella ja purjehduksella vaurastuneista rantakylistä. Kylän kulttuurihistoriallinen merkitys perustuu tiheään kylärakenteeseen, kyläkeskustan talonpoikaistaloihin ja Katavakaupungin pienasutukseen, joissa kuvastuu kylän sosiaalinen hierarkia. Kylästä meren rantaan johtavan tien äärellä on mäkitupalaisten ja torpparien asuttama Katavakaupunki, jonka rakennuskanta on hyvin pienimuotoista. Tie päättyy kylän yhteiseen kalasatamaan, Kiffeliin.

Rantaan johtavan tien varrella yksi koristeellisimmista rakennuksista, entinen apteekin talo.

Ranvintola rantahuone kalasatamassa, saneeraus ravintolaksi Rakennustoimisto Heikki Hakosalo Oy

Kiffelin ranta-rakennus kylätien varrella.

Pomarkussa muistojen arvostus on valttikortti

Pomarkun kirkonkylää hallitsee yhtenä Satakunnan mitassa parhaiten säilyneenä perinteisen kylänraitin tunnelma. Säilyneen kylänraitin arvokkuus ja harmonia eivät ole vain "museoituja ja jähmeitä" fragmentteja menneestä ajasta, vaan kylä on elävä ja toimiva edelleen. Lapset pyöräilevät kävelysiltaa pitkin koulusta kotiin ja autot mutkittelevat kapealla kylänraitilla - tosin sillan kohdalla toisen vastaanajajan täytyy väistää.

Isojärveen laskevan Pomarkunjoen ylittävä kolmikaarinen kivisilta (1907) on kunnan maamerkki ja olennainen osa kylänraittia. Myös viereinen kävelysilta on kovassa käytössä.

Pomarkussa on säilytetyn vanhaa kylänraitin arvosta ollaan paikkakunnalla tietoisia. Tällaisen tunnistettavan ja paljon käytetyn maisemakuvan säilminen on hyvin vahvasti osa pomarkkulaista identiteettiä. Siltaa ja sen ympäröivää maisemaa pidetään kauniina ja arvokkaana. Se on ylpeys.

Vanhan rakennuskannan säilyttämisen merkityksen ymmärtäminen näkyy Pomarkun maisemassa pitkältä aikaväliltä. Mäelle rakennetut kirkot kuvaavat Pomarkun elämää kahdessa eri aikatasossa samanaikaisesti. Kun uusi kirkko vuonna rakennettiin, ei vanhaa ollut purettu.

Edessä uusi kivinen pitkäkirkko Ilmari Launis 1914-21 ja takanahäämöttää vieressä sijaitseva vanha puukirkko 1802-1803.

Vierekkäin seisovien kirkkojen sisäänkäynnit luovat hauskan kontrastin toisilleen. Uuden kirkon sisäänkäynti.

Vanhan puukirkon kiviaskelmat.

Kirkon lähistöllä uudempaa rakennuskantaa edustaa Pomarkun kunnantalo vuodelta 1980. Rakennus on arkkitehti Lauri Soraisen suunnittelema. Saman arkkitehdin suunnittelema on myös vuoden 1981 matala paloasema ja se liittyy samaan pomarkkulaisten palvelurakennusten sarjaan kuin nakutettu.

Pomarkun kunnantalo Lauri Sorainen 1980.

Paloasema kunnantalon vieressä Lauri Sorainen 1981.

Myös Osuuspankkirakennus kylänraitilla vuodelta 1983 on Lauri Soraisen suunnittelema lähellä kivisiltaa.

Pomarkun kirkonkylän ympäristössä on myös jonkin verran rivitaloja, kuten tavallisestikin keskisuurien  kuntien keskustan ja palveluiden läheisyydessä nykyään. Kuvassa näkymää joen vastakkaiselta puolelta. Joen takana näkyvät molempien kirkkojen huiput Postinrannan rivitaloalueen takana. Pienellä paikkakunnalla on helppo asua väljästi ja perinteistä avaraa viljelymaisemaa näkyy myös kunnan keskustan tuntumassa.

Historiallinen Ulvila

Ulvila on yksi neljästä Suomessa keskiajalla sijainneesta kaupungista. Kaupungin otollinen sijainti aivan meren rannassa, tärkeimmän sisämaanliikennereitin Kokemäenjoen suulla. Kun manner nousi, vähä vähältä maa paljastui taas veden alta. Kirkon rantaan ei enää päästy purjehtimaan suurilla kauppa-aluksilla. Meren ranta siirtyi länteen, Kokemäenjoen suisto siirtyi ja tarvittiin uusi satama, Pori.

Tuolloin,  1480-luvulla rakennettu kivikirkko muodosti kirkonkylän kantatilojen Trumetarin, Saarin, Isokartanon sekä kauempana jokivarressa olevan kirkkoherranpappila Gammelgårdin sekä ja Liikistön eli vanhemman kirkon paikan kanssa yhden keskiaikaisen Suomen tärkeimmistä kauppapaikoista. Tästä konkrettisena muistona meillä on tällä hetkellä valtakunnanllisesti merkittävää rakennettua kulttuuriympäristöä (Museovirasto).

Nykyisen kirkon holvaus ja tiilipäädyt ovat ajoitettavissa valtaneuvos Sten Sture vanhemman ja piispa Konrad Bitzin aikaan 1480-luvulle. Kirkko on restauroitu 1930 sekä kunnostettu 1970-1971 tehdyssä korjauksessa.
Kirkon länsipuolella olevan kellotapulin alaosa on vuodelta 1757. Sen rakennusmestarina mainitaan porilainen Jaakko Winberg. Tapuli uusittiin 1862 G.Th. Chiewizin suunnitelman mukaan. Tällöin vanha sipulikupoli vaihtui terävään huippuun.
Kirkon kulttuurimaisemaan kuuluu myös arvoalueeseen kuuluva Gammelgårdin kirkkoherranpappila.
Uusrenessanssityylinen kookas päärakennus valmistui 1894.  Pihapiirin tuntumassa sijaitseva punakivinen karjarakennus on 1800-luvun lopulta.

Ilmeisesti jo 1200-luvulta samalla paikalla on sijainnut papin virkatalo. Vanhan historian omaavassa paikassa sijaitsee edelleen kirkkoherranvirasto, joskin nyt uusissa tiloissa, vastavalmistuneissa piharakennuksissa vanhassa pihapiirissä.

Nykyinen kirkkoherranvirasto sijaitsee pihan uudisrakennuksissa.

Takana historiallinen pappila, edessä uudet rakennukset.

Vehmaan puiston ympäröimä pappila sijaitsee Kokemäenjoen rannalla Liikistön vanhan kirkonpaikan läheisyydessä. Pihasta johtaa koivukuja nykyisen kirkon suuntaan.

Vanha pappila, Gammelgård, sijaitsee linnuntietä vanhan kirkonpaikan ja vanhimman hautausmaan, Liikistön, kanssa lähes vierekkäin. Ulvilan uusimmalla hautausmaalla sijaitsee sen sijaan uusin kappeli, joka on arkkitehti Matti Salmivallin suunnittelema.

Ulvilan siunauskappeli, arkkitehti Matti Salmivalli, 1989.