Merelliset Luvia ja Merikarvia

Luvian kunta merellisessä Satakunnassa on vuosisatoja vanha laivanrakennuspaikkakuntakunta, jolle ominaisia elinkeinoja, kulkemisen mahdollisuuksia ja vapaa-ajan viettoa meri on aina hallinnut.

Luvian kirkonkylä on maisemaltaan, rakenteeltaan ja rakennuskannaltaan edustava rannikon kirkonkylä. Luvian rantamaisema jatkaa Rauman, Eurajoen ja Porin ranta-alueiden merellistä Satakunnan rannikkoseudun maisema-aluetta. Pohjoisessa siihen liittyy edelleen Merikarvia.

Luvian kylänraitti Kirkkotie mutkittelee entistä merenrantaa pitkin. Luvianlahti oli vielä 1500- ja osin 1600-luvulla purjehduskelpoinen merenlahti, joka maankohoamisen myötä madaltui ensin kosteaksi niittyalueeksi. Nykyisin viljelypeltona olevan Luvianlahden kuivaamista suunniteltiin jo 1870-luvulla, mutta varsinainen peruskuivatus tehtiin vuoteen 1954 mennessä.

Kylänraitin koulukeskus toimii ajallisesti kerrostuneessa rakennuskokonaisuudessa.

Taaempana uudempia koulurakenuksia

 

Siunauskappeli hautausmaalla on rakennettu vanhan, puretun kirkon hirsistä vuonna 1911. Se sijaitsee vanhalla kirkon paikalla.

Vuonna 1800 kuolleen kenraali Jacob Carl Gripenbergin hautakammio hautausmaalla.

Hautakammiota kunnostettiin Museoviraston tuella vuonna 1997.

Kylänraitti on monikerroksellinen ja kiinnostava. pienet yksityiskohdat, kuten kauniit ja omaleimaiset linja-autopysäkit antavat viimeistellyn ja hoidetun kuvan.

 Vanhojen kantatilojen piharakennukset kuuluvat kylänraitille. Niiden säilymisen edellytykset eivät ole enää itsestäänselvästi olemassa, sillä niiden alkuperäinen  käyttötarkoitus on monesti loppunut. Luvialla keskustan raitilla olevat piharakennukset elävöittävät maisemaa kauniisti.

Uusi kirjasto korostaa Luvian merellisyyttä. Rakennusarkkitehti Juhani Puukka, Suunnittelutoimisto Insar Oy, 2009.

 

Uusinta rakennuskantaa edustaa myös keskustaan istutettu päivittäistavarakauppa. Rakennuksen on suunnitellut
Arkkitehti Oy Nordman, Kaj Nordman

Luvian keskustan rakennuskantaa, taustalla kirkon torni.

Rakennushistoriallisesti arvokas Tasalan seuraintalo sijaitsee pienellä kunpareella Luvian keskustassa.
Arkkitehti Antero Pernajan suunnittelema seuraintalo on säilyttänyt 1920-luvun ulkoasunsa. Lisäksi rakennus on aatehistoriallisesti merkittävä, sillä se liittyy 1800-luvun lopun ja 1900-luvun alkupuolen aatevirtauksiin kuten nuorisoseura- ja suojeluskunta-aatteisiin.

Klassistisen ulkokuoren esimerkillisesti säilyttänyt seuraintalo Tasala on suojeltu osayleiskaavalla. Arkkitehti Antero Pernaja 1928

Luvian nykyinen kirkko rakennettiin vuosina 1908-1910 arkkitehti Josef Stenbäckin suunnittelemana. Malliltaan kirkko on tornillinen ristikirkko. Rakennusmateriaalina on käytetty paikallista punertavaa hiekkakiveä, joka on lohkottu karkeiksi kvaadereiksi ns. squared rubble -menetelmällä. Julkisivujen käsittelyssä ja yksityiskohdissa on havaittavissa kansallisromanttisia piirteitä. Kirkkosalia kattaa teräsbetoniholvi. S Kyläraitin puolella kirkkomaata rajaa kivimuuri, jossa on vielä renkaat hevosten kytkemiseksi.

1900-luvun alun kansallisromanttinen kivikirkko on osa valtakunnallisesti merkittävää rakennettua ympäristöä.

Luvian rikkonaisessa, useista saarista ja luodoista muodostuvassa ulko- ja sisäsaaristossa on säilynyt arvokkaita kalastuselinkeinoon liittyviä entisiä kalastustiloja ja kalastajakulttuurista kertovaa rakennuskantaa, vaikka ympäristö ja elinkeinot ovatkin muuttuneet.

Yksittäisten kalastustilojen ja -torppien lisäksi saaristossa on myöhempää huvila-asutusta. Alkuperäisten kalastajatilojen sijoittelu poikkeaa myöhemmästä rakentamisesta. Kalastajatilat ovat sijoittuneet selkeästi erilleen, usein omille saarilleen ja rakennuspaikaksi on valikoitunut saaren suojaisa paikka. Osa tiloista ja saarista on muuttunut 1900-luvun loppupuolella vapaa-ajan asunnoiksi ja kesämökkitonteiksi.

Porin pohjoispuolella Merikarvialla elämisen ehdot on myöskin sanellut meri. Myös Merikarvia tuli tunnetuksi veneen ja laivanrakennuksesta pitäjän rajojen ulkopuolellakin. Terva ja myöhemmin puutavara kulki meritse talonpoikaisella purjehdustaidolla.

Marikarvian kirkko on suomen suurimpia puukirkkoja. Johan Nordstrand 1897-99.

Kirkon pohjalaistyylisen tapuli Juha Köykkä

Merikarvian uusi kirjasto onarkkitehti Lauri Soraisen suunnittelema

Kirjastoa valaiseva kattoikkuna.

Kunnanvirasto 1984 arkkitehti Lauri Sorainen.

Kunnantalon seinässä on kunnan menneisyydestä ja identiteetistä muistuttavaa taidetta.

Kunnantalon lasiosa on valoisa.

Kunnantalon sisustassa on viitteitä muunmuassa rannikon rakennusperinteeseen.

Laivanvarustus ja sahateollisuus kokivat 1840-luvulla voimakkaan nousukauden, alkoi runsas puutavaran vienti. Merikarvialla perustettiin sahoja. Erityisesti Merikarviajoen varrella sijaitsevan Lankosken kylän rakennuskanta viestii 1800-luvun puolivälissä alkaneen teollistumisen ja puutavarakaupan tuomasta vauraudesta. Antti Ahlström aloitti myöhemmin laajaksi kasvaneen teollisuustoiminnan Lankoskelta. Ahlströmiin liittyvä Isotalo on suojeltu rakennussuojelulailla.

Köörtilä on yksi Satakunnan sahatoiminnalla, laivanrakennuksella ja purjehduksella vaurastuneista rantakylistä. Kylän kulttuurihistoriallinen merkitys perustuu tiheään kylärakenteeseen, kyläkeskustan talonpoikaistaloihin ja Katavakaupungin pienasutukseen, joissa kuvastuu kylän sosiaalinen hierarkia. Kylästä meren rantaan johtavan tien äärellä on mäkitupalaisten ja torpparien asuttama Katavakaupunki, jonka rakennuskanta on hyvin pienimuotoista. Tie päättyy kylän yhteiseen kalasatamaan, Kiffeliin.

Rantaan johtavan tien varrella yksi koristeellisimmista rakennuksista, entinen apteekin talo.

Ranvintola rantahuone kalasatamassa, saneeraus ravintolaksi Rakennustoimisto Heikki Hakosalo Oy

Kiffelin ranta-rakennus kylätien varrella.

Luonnonläheinen Siikainen

Siikainen on pinta-alaltaan Satakunnan suurimpia kuntia. Kunnan alueelle on tyypillistä karu ja kivinen luonnonympäristö. Viljelysmaita on melko vähän. Asutus on sijoittunut hajalleen järvien ja jokien läheisyyteen syntyneisiin kyliin. Tästä menneisyydestä johtuen Siikainen on nykyään leikkisästi Suomen haja-asutetuin kunta, sillä vain karkeasti 30% sen asukkaista asuu taajamassa. Siikainen mainostaakin itseään 55:llä järvellä, Suomen suurimmilla yhtenäisillä suoalueilla ja hiljaisuudella - "luontoa käydä edellä". Siikaisissa asutus keskittyy pääosin kyliin, mutta kylät sijaitsevat jopa tunnusomaisen hajallaan toisistaan. Tällaisen väljän ja suuri pinta-alaisen kunnan kohdalla yhdyskuntarakenteen tiivistäminen ei voi olla ainoa tavoitte, vaan on pystyttävä kehittämään ennemminkin palveluiden tuottamista juuri näillä kaikille hajallaan sijaitseville kyläasujille.

Siikaislainen rakentamisen perinne yhdistetään ns. siikaislaiseen kuistiin, joita Siikaisissa löytyy enää seitsemän. Kun puutavaran kysyntä oli kasvanut 1860- ja 1870-luvulla höyrysahojen yleistyessä, metsäkauppojen tuoma varallisuus näkyi tilojen asuinrakennusten koristelussa, erityisesti näyttävistä lasikuisteista tuli varallisuuden näyteikkunoita. Siikaisten alueen etuna ovatkin olleet suuret metsävarat ja hyvät uittomahdollisuudet lähiseudun sahoille.Kuistit ja niiden koristelu olivat usein kiertävien rakentajien töitä, jotka olivat saaneet oppinsa laivanrakentamisessa. Koristeaiheita lainattiin kirkkojen saarnastuoleista ja huonekaluista.

Yksityiskohta kirkon viereisestä ns. kuistikoulusta. Antti Ahlströmin lahjoitusvaroin
rakennettu kansakoulu avattiin vuonna 1876. 

Ns. kuistikoulu.

Siikaisten kirkko on sovinnaista kertaustyyliä ja sen on piirtänyt K.A.Reinius 1889. Kirkko toistaa siikaislaisille kuisteille tyypillistä koristeellisuutta. Länsitornillisen ristikirkon runkohuoneesta lähtevät myös lyhyet ristivarret. Kirkko on Siikaisissa hallitsevalla paikalla ja näkyy maisemassa joka suuntaan.

Siikaisten kirkko; K.A.Reinius 1889

Kirkon maisemassa, portin vieressä on ilmeisesti kirkon ikäinen koristeellinen ruumishuone.

Laitumen takana näkyy kirkon torni. Oikealla Heikkilän tilan piharakennuksia kylänraitilla aivan kuntakeskuksen tuntumassa. Heikkilän tila on yksi Siikaisten 5:stä kantatilasta.

Kotirannan talossa toimiva kähikauppa.

Pomarkussa muistojen arvostus on valttikortti

Pomarkun kirkonkylää hallitsee yhtenä Satakunnan mitassa parhaiten säilyneenä perinteisen kylänraitin tunnelma. Säilyneen kylänraitin arvokkuus ja harmonia eivät ole vain "museoituja ja jähmeitä" fragmentteja menneestä ajasta, vaan kylä on elävä ja toimiva edelleen. Lapset pyöräilevät kävelysiltaa pitkin koulusta kotiin ja autot mutkittelevat kapealla kylänraitilla - tosin sillan kohdalla toisen vastaanajajan täytyy väistää.

Isojärveen laskevan Pomarkunjoen ylittävä kolmikaarinen kivisilta (1907) on kunnan maamerkki ja olennainen osa kylänraittia. Myös viereinen kävelysilta on kovassa käytössä.

Pomarkussa on säilytetyn vanhaa kylänraitin arvosta ollaan paikkakunnalla tietoisia. Tällaisen tunnistettavan ja paljon käytetyn maisemakuvan säilminen on hyvin vahvasti osa pomarkkulaista identiteettiä. Siltaa ja sen ympäröivää maisemaa pidetään kauniina ja arvokkaana. Se on ylpeys.

Vanhan rakennuskannan säilyttämisen merkityksen ymmärtäminen näkyy Pomarkun maisemassa pitkältä aikaväliltä. Mäelle rakennetut kirkot kuvaavat Pomarkun elämää kahdessa eri aikatasossa samanaikaisesti. Kun uusi kirkko vuonna rakennettiin, ei vanhaa ollut purettu.

Edessä uusi kivinen pitkäkirkko Ilmari Launis 1914-21 ja takanahäämöttää vieressä sijaitseva vanha puukirkko 1802-1803.

Vierekkäin seisovien kirkkojen sisäänkäynnit luovat hauskan kontrastin toisilleen. Uuden kirkon sisäänkäynti.

Vanhan puukirkon kiviaskelmat.

Kirkon lähistöllä uudempaa rakennuskantaa edustaa Pomarkun kunnantalo vuodelta 1980. Rakennus on arkkitehti Lauri Soraisen suunnittelema. Saman arkkitehdin suunnittelema on myös vuoden 1981 matala paloasema ja se liittyy samaan pomarkkulaisten palvelurakennusten sarjaan kuin nakutettu.

Pomarkun kunnantalo Lauri Sorainen 1980.

Paloasema kunnantalon vieressä Lauri Sorainen 1981.

Myös Osuuspankkirakennus kylänraitilla vuodelta 1983 on Lauri Soraisen suunnittelema lähellä kivisiltaa.

Pomarkun kirkonkylän ympäristössä on myös jonkin verran rivitaloja, kuten tavallisestikin keskisuurien  kuntien keskustan ja palveluiden läheisyydessä nykyään. Kuvassa näkymää joen vastakkaiselta puolelta. Joen takana näkyvät molempien kirkkojen huiput Postinrannan rivitaloalueen takana. Pienellä paikkakunnalla on helppo asua väljästi ja perinteistä avaraa viljelymaisemaa näkyy myös kunnan keskustan tuntumassa.